MILLAISELLE OPPIJALLE KASVATUSTIETEEN OPINNOT SOVELTUVAT?

WARNING!
Aivan aluksi haluan huomauttaa, että ao. teksti pohjautuu täysin omiin ja lähimpien opiskelutovereideni kokemuksiin kasvatustieteiden opiskelusta. Koska jokaisen oppimiskokemukset ovat yksilöllisiä, ei tästä blogitekstistä pidä ottaa mitään valmista ohjenuoraa itselleen. Toivon kuitenkin, että tämä kirjoitus antaisi jonkinlaista os.viittaa teille siitä, millaista opiskelu yliopistossa ja kasvatustieteen koulutuksessa muutamalle meistä on.... joten millaiselle oppijalle kasvatustieteen opinnot mielestäni soveltuvat?

-------------------------------------------------------------------------

KASVATUSTIETEILIJÄ ON:
a) kiinnostunut kasvatus- ja koulutusalasta
b) tunnollinen ja vastuuntuntoinen
c) kykenee/haluaa opiskella itsenäisesti
d) haluaa oppia asioista syvällisesti ja laajasti
e) kriittinen ja reflektiivinen

(HUOM! kaikkia näitä ei tarvitse osata vielä opintojen alussa! voin vakuuttaa, että kaikkia taitoja pääsee ja joutuu harjoittelemaan vielä useaan otteeseen opintojen aikana ;) )

Kasvatustieteen alalla pitää luonnollisesti olla kiinnostunut kasvatuksesta ja koulutuksesta, mutta kiinnostusta on hyvä olla laajemmin ja monipuolisemmin myös muita aloja kohtaan. Koska tarkastelu on enemmän yhteiskunnallista kuin pedagogista (ilman pedagogiikan opintoja), on hyvä osata pohtia asioita eri näkökulmista ja yhdistellä oppimaansa eri tieteenaloilta/oppiaineista. Laaja-alainen ja syvällinen oppiminen tarkoittaa tässä myös sitä, että opeteltavia asioita haluaa todella oppia ymmärtämään ja soveltamaan, eikä muistamaan pelkästään ulkoa. Kun jokaiseen tenttiin on jo yksistään 2-4 kirjaa luettavana, ei ulkoa muistaminen ole edes mahdollista - ainakaan ilman että pää prakaa! Pääsykokeisiin valmistautuminen sanasta sanaan onkin sitten aivan eri asia ;)

Eräs haastattelemani vuosikurssilainen totesi viime keväänä, että "itse näissä opinnoissa synnytetään omaa oppimista tän oman ajatustyön kautta". Kuulostaa ehkä hassulta, mutta osuu oikeastaan naulan kantaan! Kasvatustieteissä (ja yliopisto-opinnoissa yleensäkin) oppimisen päämääränä on oivaltaa asioita itse

• luetun (tenttikirjat, tutkimukset, lehtiartikkelit),
• puhutun (luennot, ryhmäkeskustelut, pienopetus) ja
• kirjoitetun (esseet, oppimispäiväkirjat, raportit)

pohjalta ja rakentaa niistä omia moniulotteisia näkemyksiä. Tarkoitus ei siis ole, että joku seisoo luokan edessä kertomassa kysymyksiin oikeat vastaukset. Tästä syystä yliopisto-opiskelu vaatii myös kriittisyyttä annettua tietoa kohtaan ja kykyä perustella omia näkemyksiä.

Koska suurin osa yllä mainitusta ajatustyöstä tehdään itsenäisesti (vaikkakin opetuksesta ja ryhmäkeskusteluista voi saada siihen virikkeitä), opiskelu vaatii opiskelijalta itsenäistä otetta. Itsenäisellä otteella tarkoitetaan mm. sitä, että kykenee opiskelemaan pääsääntöisesti yksin, on itse vastuussa omasta oppimisestaan ja opintojen etenemisestä, osaa arvioida omaa oppimistaan ja tämän kautta myös ohjata oppimistaan haluttuun suuntaan. Koska oikeita vastauksia ja lopullisia totuuksia ei juurikaan ole, kukaan opettajista ei myöskään voi osoittaa sormella niitä asioita, jotka sinun tulisi vielä oppia. Siksi tarvitaan reflektiivisyyttä ja itseohjautuvuutta.

Reflektiivisyyteen liittyy myös se, että tiedostaa omat mielenkiinnonkohteet ja osaa ohjata oppimistaan tehokkasti niitä kohti. Koska ala on laaja ja "moniammatillinen", ei kaikesta millään voi oppia kaikkea! Selvittämällä omat mielenkiinnonkohteet ja sivuainemahdollisuudet, pääsee opiskelemaan juuri sitä mikä itseä eniten kiinnostaa. Samalla tulee kartuttaneeksi myös omaa erikois- ja ammatillista osaamista, joista on varmasti hyötyä myös työmarkkinoilla :)

OPETUS JA OPISKELU YLIOPISTOSSA

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että kurssisuorituksen saaminen ja opintopisteiden kartuttaminen omaan opintorekisteriin vaatii sitä, että tekee kaikki kurssilla vaadittavat tehtävät aikataulussa ja on paikalla niissä tapaamisissa, joissa läsnäolo on pakollista. Mitä nämä kurssilla vaadittavat tehtävät sitten ovat? Entä mitä tarkoittaa läsnäolopakolliset tunnit?


TENTIT, ESSEET, OPPIMISPÄIVÄKIRJAT JA RAPORTIT

Suurin osa kasvatustieteen opinnoista painottuu itsenäiseen työskentelyyn, jolla tarkoitetaan opiskelijan omalla ajalla tapahtuvaa opiskelua. Itsenäisistä opiskelumenetelmistä yleisimpiä ovat kirjatentteihin valmistautumiset ja esseiden kirjoittelut. Näitä riittää opinnoissamme....PALJON! Kirjatenttejä kertyy eniten sivuaineopinnoissa, kun taas pääaineopinnoissa monet kurssisuoritustavat saa valita itse (esim. osallistuuko opetukseen ja siellä teetettäviin tehtäviin, suorittaako kurssin kirjatenttinä, esseenä, lukupiirinä jne.)

Kirjatentit ovat vastaavia kuin koulukokeet - niihin luetaan tietty tenttialue ja vastataan tenttitilaisuudessa opettajan valmistelemiin kysymyksiin. Useimmiten tenttivastaukset tulee olla esseemuotoisia, mutta myös monivalintoja ja käsitteiden määrittelyjä vaativia tehtäviä on nähty käytettävän tenteissä. Varsinaisia tenttiviikkoja ei kasvatustieteen opinnoissa ole, vaan tenttejä tehdään oman tahdin mukaan ympäri lukuvuoden.

Esseet ovat varmasti monelle tuttuja jo lukiosta. Se mikä erottaa yliopistoesseet lukioesseistä, on niiden tieteellisyys. Yliopistolla esseitä kirjoitellessa valitaan jokin kysymys/ongelma, jota tutkitaan kirjallisuuden ja omien näkemysten pohjalta. Esseet siis perustuvat kurssikirjoihin, joita on yhtä esseetä kohden yleensä minimissään 2. Esseissä tulee osata asiasisällön ohella perustella omat näkemyksensä ja hallita tieteellinen viittaustekniikka. Kanditason töissä yhden esseen pituus on n. 10 sivua.

Oppimispäiväkirjoja kirjoitetaan yleisimmin kursseilla, joissa on luentoja tms. kontaktiopetusta. Oppimispäiväkirjoissa on tarkoitus vapaamuotoisesti pohtia omaa oppimistaan luentojen ja tapaamisten pohjalta. Tarkoitus ei ole referoida luentojen tai tapaamisten sisältöä, vaan pohtia niitä ajatuksia ja sitä oppimista, joita tapaamiset ovat itsessä herättäneet.

Raporteissa nimenmukaisesti raportoidaan opettajalle kurssin aikana tehdystä työstä. Usein samalla myös pohditaan sitä, mitä kurssin aikana on tullut opittua, aivan kuten oppimispäiväkirjoissakin. Erikseen on sitten tutkimusraportit, joissa kerrotaan oman tutkimuksen tavoitteista, toteutuksesta ja lopputuloksista yksityiskohtaisesti tieteellisen tutkimuksenteon kriteerejä noudattaen. Tutkimusraportteja tehdään lähinnä oman kandin ja gradun parissa.


LUENNOT, DEMOT, LUKUPIIRIT JA SEMINAARIT

Myös kontaktiopetusta ja ryhmätyöskentelyä järjestetään kurssista riippuen seuraavissa muodoissa:

Luennot ovat yliopistolla yleisin kontaktiopetuksen muoto. Luennoilla kuunnellaan luennoitsijan pitämää esitystä ja tehdään sen pohjalta omia muistiinpanoja (jos jaksetaan :D). Luennot ovat useimmiten teoriapainotteisia. Kuulijoita voi olla kurssin koosta ja suosiosta riippuen mitä tahansa 20-400 väliltä  -mitä enemmän kuulijoita, sitä vähemmän vuorovaikutusta luennoitsijan ja kuulijoiden välillä. Läsnäolo luennoilla ei kuitenkaan ole pakollista.

Demot eli demonstraatiot ovat pienryhmiä, joissa käsitellään luentojen aiheita yhdessä opettajan johdolla. Pienryhmäopetuksessa käydään keskustelua ryhmäläisten kanssa, tehdään opettajan valmistelemia tehtäviä, pidetään esitelmiä jne. Demojen tarkoituksena on, että luennoilla opittuja teorioita päästään pohtimaan syvemmin ja käytännönläheisemmin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Demolaisia voi kurssista riippuen olla 10-30 ja niillä läsnäolo on pakollista.

Lukupiirit ovat opiskelijoista koostuvia pienryhmiä, joissa yhdessä perehdytään kurssin eri aihepiireihin lukemalla kurssikirjallisuutta ja käymällä sen pohjalta keskustelua. Lukupiireissä yleensä yksi ihminen tutustuu tiettyyn kurssin aihealueeseen ja esittelee/opettaa sen tiivistetysti muille ryhmäläisille. Tämän jälkeen ryhmässä keskustellaan aiheesta ja lopuksi kootaan raportti opettajalle ryhmätyöskentelyn kulusta. Ryhmäläisiä yhdessä lukupiirissä on yleensä 3-5. Läsnäolo lukupiirin tapaamisissa on ryhmätyöskentelyn vuoksi luonnollisesti pakollista.

Seminaarit ovat vähän kuin demojen ja lukupiirien välimuoto. Seminaareissa pohditaan kurssin aihealueita yhdessä kurssitovereiden ja opettajan kanssa. Työskentely on useimmiten tiivismuotoista (voi olla esim. parin päivän pituisia seminaareja) ja vaatii myös paljon itsenäistä valmistelua. Seminaareissa tehdään paljon ryhmätöitä esim. esitelmien, tiedonhankinnan ja keskustelun muodossa. Tarkoituksena on, että kurssiaiheisiin tutustutaan seminaarin aikana itsenäisesti, pienryhmissä ja koko ryhmän kesken. Seminaareissa on osallistujia kurssista riippuen n. 10-50 ja niissä läsnäolo on pakollista.

Erikseen on sitten vielä kielten tunnit, jotka vastaavat lukiossa järjestettävää kielten opetusta.

Seminaareja, demoja ja lukupiirejä (ts. niitä "läsnäolopakollisia tunteja") kertyy kasviksen opinnoissa kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin itsenäisesti tehtävää työtä. Kontaktiopetusta sisältävillä kursseilla on yleensä yksi luento/demo (per kurssi) per viikko, sivuaineissa luentoja saattaa olla useampiakin viikossa. Oma viikkolukujärjestys riippuu siis pitkälti siitä, kuinka paljon kursseja pyörii samanaikaisesti ja millaisia opetus-/opiskelumuotoja kursseilla on käytössä. Lukuvuoteen ehtii kertyä paljon myös sellaisia päiviä, jolloin opetusta ei ole ja jolloin kurssitöitä tehdään itsenäisesti oman aikataulun mukaan.

Kuva: thefertilebody.com

KURSSISUORITUKSET YLIOPISTOSSA: OPINTOPISTEITÄ JA ARVOSANOJA

Bileistä takaisin "vakavampaan" opiskelijan arkeen, eli kurssisuoritusten pariin! Jos joku on ehtinyt ihmettelemään, miksi kasvatustieteen laitoksemme nettisivuilla, Hakijan päivässä ja yleensä yliopistomaailmassa puhutaan aina opintopisteistä, alla selitys:


OPINTOPISTEET

Toisin kuin lukiossa, yliopistossa tutkinnon kasaamisessa ei lasketa tehtyjen kurssien määrää vaan kursseista kertyvien opintopisteiden määrää. Yliopistolla kurssit koostuvat siis opintopisteistä (op), eli kursseja suorittamalla kertyy jokaisen omaan opintorekisteriin tietty määrä opintopisteitä.

Jokainen kurssi vastaa aina ennalta asetettua määrää opintopisteitä (esim. 2, 3, 4, 5... tai 10 opintopistettä). Kurssin opintopisteiden määrä puolestaan riippuu kurssin laajuudesta ja kurssin aikana opiskelijalta vaaditusta työmäärästä. Nyrkkisääntönä pidetään sitä, että 1op vastaa noin 27 työtuntia. Eli suorittaessaan 5op laajuista kurssia (ja työskennellessään n. 135 tuntia kurssin aikana), kertyy opintopisteitä omaan opintorekisteriin yhteensä 5. (En suosittele laskemaan 5 vuoden opintopisteitä konvertoiduiksi työtunneiksi...itse en ainakaan uskalla :D)

Kurssin suorittaminen ja opintopisteiden saaminen vaatii sitä, että tekee kaikki kurssilla vaaditut tehtävät aikataulussa ja on läsnä niillä kursseilla, joilla läsnäolo tunneilla/luennoilla on pakollista. Useimpiin kursseihin liittyy myös lopputentti tai essee, joka vastaa lukiossa tehtäviä kokeita tai muita kurssien lopputöitä, projekteja tms. Lopputentissä tai esseessä tulee osoittaa, että on oppinut kurssin aikana vaadittavat tiedot ja taidot.

Kaikille yliopistotutkinnoille on määritelty myös vähimmäispistemäärät, jotka täytyy opiskelijalla olla kasassa ennen kuin voi valmistua kandidaatiksi tai maisteriksi. Kasvatustieteessä kandidaatin tutkinto on yhteensä 180 opintopistettä ja maisterin tutkinto 120 opintopistettä. Kandin tutkinnossa n. 90 opintopistettä kertyy siis pääaineen opinnoista ja loput 90 op sivuaineopinnoista.


ARVOSANAT

Kurssisuoritukset arvostellaan joko asteikolla 1-5 (1= välttävä, 2= tyydyttävä, 3= hyvä, 4= kiitettävä, 5= erinomainen), joka vastaa lukiossa käytettäviä arvosanoja (4-10) tai arvosanoilla hyväksytty/hylätty. Joillakin pakollisten kieliopintojen kursseilla saatetaan myös käyttää arvosanoina HT = hyvät tiedot ja TT = tyydyttävät tiedot.

Huomionarvoista on, että kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opinnoissa jokainen opintokokonaisuus (perusopinnot, aineopinnot jne.) on läpäistävä vähintään hyvin tiedoin (keskiarvolla 3), jotta opinnoissa pääsee etenemään seuraavaan vaiheeseen. Jos keskiarvo ei yllä minimiin, opiskelijan täytyy korottaa arvosanojaan korvaavilla tehtävillä ennen seuraavaan opintovaiheeseen siirtymistä. Saattaa ehkä joidenkin korvaan kuulostaa pikkumaiselta tai ahdistavalta, mutta näin varmistetaan että kasviksen opiskelijat todella osaavat asiansa ja pärjäävät seuraavan tason kursseilla.  Omasta kokemuksesta voin kertoa, että hyviä arvosanoja saa suhteellisen helposti kurssilta kuin kurssilta, kunhan on valmis tekemään paljon töitä kurssisuorituksen eteen :) Töitä on tehtävä huolimatta siitä, tähtääkö arvosanassa kolmoseen vai vitoseen. Työmäärää ei yliopisto-opinnoissa (valitettavasti) pääse mihinkään pakoon!

KASVATUSTIETEILIJÄN SYKSYN BILEET - TOP 3

Hypätään hetkeksi teoriaosuudesta käytäntöön ja opiskelijabileisiin! Mitkä ovat kasvatustieteilijän syksyn Top 3 bileet?


FUKSIAISET
Syksy ja sen lukuisat bileet polkaistaan viimeistään käyntiin uusille opiskelijoille järjestettävissä fuksiaisissa! Fuksiaisten tapahtumat pidetään mahdollisimman pitkälti salassa uusilta opiskelijoilta, joten liikaa en halua tässäkään bloggauksessa teille paljastaa ;) Perinteisiin kuitenkin kuuluu, että fuksiaisiin pukeudutaan teeman mukaan ja suoritetaan vanhojen opiskelijoiden järjestämiä rasteja. Rasteilla on vuosien mittaan nähty mm. munan pujottelua ja turkulaisia kiveksiä - jokainen voi sitten oman mielikuvituksensa varassa pohtia mitä nämä tarkoittavat. Illan aikana on tärkeää huolehtia omasta nestetasapainosta, sillä loppuilta huipentuu jatkobileisiin keskustassa. Suosittelen lämpimästi leikkimielisiä fuksiaisia kaikille, itselle on ainakin jäänyt aivan mahtavia muistoja omista fuksiaisista! Alla komeileekin ryhmä rämä vuonna 2009 valmiina koitokseen :D

 

  

KAUPPAKADUN APPRO
Lokakuun alussa järjestettävä Kauppakadun approbatur on monelle opiskelijalle vuoden kohokohta! Tapahtuma kerää vuosittain tuhansia opiskelijoita ympäri Suomea Jyväskylään suorittamaan vuoden hauskinta akateemista tutkintoa. Approssa kierretään keskustan rastibaareja ja kerätään leimoja omaan tutkintotodistukseen. Pienenä haasteena rastien määrää kasvatetaan vuosittain niin, etteivät tottuneimmatkaan über-tohtorit menetä leikin makua ;) Hauskaa siis piisaa ainakin aina seuraavaan aamuun saakka! Alla kasviksia approilemassa vuonna 2010. Muu kuvamateriaali ei valitettavasti ole tässä blogissa julkaisukelpoista...

EMILEN PIKKUJOULUT
Emile on kasvatustieteilijöiden ainejärjestö, joka järkkää porkkanoilleen jos jonkilaista tapahtumaa vuoden mittaan aina liikuntatapahtumista leffailtoihin ja koulutustapahtumista bileisiin. Itselleni vuoden ehdoton kohokohta on marras-joulukuun vaihteessa järjestettävät pikkujoulut, joita vietetään ylioppilaskuntamme tiloissa Opinkiven saunalla. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden tehtävänä on järjestää Opinkivelle leikkimielistä pelailua ja "perinteiset" arpajaiset. Useimmiten iltaa värittää myös jokin teema, jonka mukaan bilekansankin tulee pukeutua. Loppuiltaa vietetään keskustassa kaupungin muiden bilehileiden kanssa, ja kaveriporukassahan nämä bileet tunnetaan legendaarisina!

KASVATUSTIETEILIJÄN SIVUAINEOPINNOT

Edellisessä postauksessa esittelin kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon sisältöä pääaineopintojen osalta. Koska sivuaineopinnot kuitenkin kuuluvat oleellisena osana tutkintoomme, ajattelin että esittelisin lyhyesti myös niiden rakennetta.

SIVUAINEET

Kandidaatin (ja maisterin) tutkinnossa tehdään oman pääaineen lisäksi siis myös tietty määrä sivuaineopintoja, jotka rakentuvat useamman eri tieteenalan kursseista. Sivuaineopinnot kattavat kasvatustieteissä jopa 50% (!!!) kandin tutkintoon valittavista kursseista.

Kandin tutkintoon on pakollista valita 1 pitkä sivuaine, mikä tarkoittaa sitä, että kyseisestä sivuaineesta suoritetaan sekä perusopinnot että aineopinnot, aivan kuten omasta pääaineestakin.

Pitkän sivuaineen lisäksi kandiin voi valita:
A) yhden lyhyen sivuaineen, josta suoritetaan vain perusopinnot ja sen lisäksi pari muuta (esim. kielten) kurssia
TAI
B) erilaisia sivuaineiden kursseja oman mielenkiinnon mukaan suorittamatta mistään oppiaineesta perusopintokokonaisuutta.

Alla vielä sivuaineiden valintamahdollisuudet selkeämmin kuvattuna:

Pitkä sivuaine + lyhyt sivuaine + pari muuta kurssia

TAI

Pitkä sivuaine + muita kursseja

Itse päädyin sivuainekokonaisuuksissa jälkimmäiseen vaihtoehtoon, eli valitsin sosiologian pitkäksi sivuaineeksi ja sen ohelle psykologian- ja kielten kursseja

Sosiologian pitkä sivuaine + 2 kurssia psykologiaa + kielten kursseja

Koska kandin sivuaineopintoni ovat vielä viimeistelemättä, tuleva kevät näyttää, valitsenko vielä lisää psykologian kursseja sivuaineikseni vai pitäydynkö yllä olevassa suunnitelmassa. Kurssivalintoja voi siis vielä muokata useaan otteeseen opintojen kuluessa (myös sivuainetta voi vaihtaa, jos mieli muuttuu). Opintojen alussa ei vielä tarvitse tietää tarkasti, mitä kaikkea aikoo yliopistolla opiskella tulevan 5 vuoden aikana. Toki kurssivalintoja tehdessä auttaa, jos tietää suunnilleen, mikä itseään kiinnostaa, mutta kaikkiin tieteenaloihin ja oppiaineisiin pääsee kuitenkin tutustumaan vielä yliopisto-opintojen alettua.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sivuaineopinnoista löydät lisätietoa kasvatustieteen laitoksemme sivuilta: https://www.jyu.fi/edu/laitokset/kas/opiskelu/vapaasti-valittavat-opinnot. Sivun alaosassa on linkki "Vapaat sivuaineet täällä" jonka kautta pääset tarkastelemaan eri tieteenalojen ja oppiaineiden sivuainemahdollisuuksia. Jos kaipaat lisätietoa jostakin tietystä sivuaineesta, kurkkaa kyseisen tiedekunnan ja opetusta järjestävän laitoksen nettisivut tai laittele minulle viestiä niin etsin puuttuvat tiedot sinulle! :)

KASVATUSTIETEEN OPINTOJEN SISÄLTÖ

Ja nyt pienen tauon jälkeen siihen varsinaiseen aiheeseen eli yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opintojen sisältöön:


KANDIDAATIN JA MAISTERIN TUTKINTO

Kasvatustieteen opinnot on jaettu kolmivuotiseen kandidaatin tutkintoon ja kaksivuotiseen maisterin tutkintoon, joista kandidaatin tutkinto suoritetaan ensin. Kandidaatin tutkinto koostuu pääaineen yleis-, perus- ja aineopinnoista sekä sivuaineista. Maisterintutkinto puolestaan koostuu pääaineen yleis- ja syventävistä opinnoista sekä sivuaineista.

Tarkoituksena on siis, että omaan pääaineeseen ja sivuaineisiin tutustutaan ensin perusopinnoissa, joiden avulla opiskeltavasta tieteenalasta saa yleiskatsauksen. Perusopinnoissa esitellään yleensä tieteenalan eri toimintakenttiä ja tutkimuskohteita aika yleisellä tasolla. Aineopintovaiheessa näihin toimintakenttiin ja tutkimuskohteisiin tutustutaan lähemmin ja samalla valmentaudutaan oman kandidaatin tutkielman (eli proseminaarin) tekoon. Syventävissä opinnoissa omaa asiantuntemusta opiskeltavasta alasta syvennetään edelleen ja tutustutaan tarkemmin itseä kiinnostaviin tutkimuskohteisiin ja ilmiöihin omaa maisterin tutkielmaa (eli gradua) silmällä pitäen.

Jyväskylän yliopiston kasvastustieteen koulutukseen hakiessa, haetaan automaattisesti koko viisivuotiseen koulutukseen, eli kadidaatin tutkinnon suoritettuaan ei tarvitse enää erikseen hakea maisteriohjelmaan. Ellei sitten halua vaihtaa maisteriohjelmaa johonkin muuhun esim. ohjausalan maisteriohjelmaan, jonka mainitsin edellisessä kirjoituksessani.

Alla kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen kandidaatin tutkinnon rakenne ilman sivuaineita

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------


PERUSOPINNOT

Kandidaatin tutkintoon kuuluu omasta pääaineesta ensinnäkin perusopinnot, jotka on ajateltu suoritettavan opintojen ensimmäisen vuoden aikana.  Perusopintoihin kuuluu 5 kurssia, joista kolme ensimmäistä ovat yhteisiä koko kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelijoille (tarkoittaa sitä, että myös Opettajankoulutuslaitoksella opiskelevat ja erityispedagogiikan tai varhaiskasvatuksen opiskelijat suorittavat nämä samat kurssit) ja kaksi viimeistä vain yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen pääaineopiskelijoille. Nämä kurssit ovat:

- Kasvatuksen filosofiset ja historialliset perusteet
- Kasvatustieteen psykologiset perusteet
- Kasvatustieteen sosiologiset perusteet
------------------------------------------------------------
- Kasvatustieteellinen tutkimus
- Kasvatusajattelu ja koulutuspolitiikka



AINEOPINNOT

Perusopintojen lisäksi omasta pääaineesta suoritetaan aineopinnot toisen ja kolmannen opintovuoden aikana. Aineopintoihin kuuluu tutkimusmenetelmäopintoja, pakollisia sisältöopintoja, valinnaisia sisältöopintoja sekä proseminaari, eli kandidaatin tutkielman ja kypsyysnäytteen teko. Ennen aineopintojen aloitusta tulee päättää, haluaako opiskella yleistä kasvatustiedettä vai aikuiskasvatustiedettä pääaineenaan, sillä valinnaiset sisältöopinnot valitaan oman suuntautumisen mukaan. Kaikki muut kurssit (eli tutkimusmenetelmät, pakolliset sisältöopinnot ja proseminaari) ovat yhteisiä sekä yleisen kasvatustieteen että aikuiskasvatustieteen opiskelijoille. Aineopintojen kurssit ovat:

Tutkimusmenetelmät:
- Määrälliset tutkimusmenetelmät
- Laadulliset tutkimusmenetelmät

Pakolliset sisältöopinnot:
- Kasvatuksen ja aikuiskasvatuksen filosofis-historialliset lähestymistavat
- Kasvatussosiologian suunnannäyttäjiä
- Oppiminen ja kehitys

Valinnaiset sisältöopinnot:

Kasvatustiede:
- Koulutuksen suunnittelu ja arviointi / Oppimisen ohjaaminen
- Länsimaisen sivistyksen juuret / Kasvatus ja modernisaatio
- Oppiminen ja vuorovaikutus / Perhe ja vanhemmuus

Aikuiskasvatustiede:
- Koulutuksen suunnittelu ja arviointi / Oppimisen ohjaaminen
- Ammatillinen aikuiskoulutus ja työssä oppiminen / Henkilöstön kehittäminen yhteisöissä ja työorganisaatioissa
- Identiteettien rakentaminen aikuisten elämänkentillä / Aikuiskoulutuksen yhteiskunnalliset haasteet

Proseminaari ja kypsyysnäyte

Valinnaisista sisältöopinnoista valitaan siis yhteensä 3 kurssia, jotka täytyy kaikki olla joko kasvatustiedettä tai aikuiskasvatustiedettä. Kultakin riviltä tulee valita yksi kurssi, eli esim. riviltä 3 kasvatustieteilijä valitsisi joko kurssin "Oppiminen ja vuorovaikutus" tai "Perhe ja vanhemmuus". Aikuiskasvatustieteilijä puolestaan valitsisi riviltä 3 joko "Identiteettien rakentaminen aikuisten elämänkentillä" tai "Aikuiskoulutuksen yhteiskunnalliset haasteet".



YLEISOPINNOT

Pääaineopintoihin kuuluu näiden perus- ja aineopintojen lisäksi yleisopintoja, jotka tarkoittavat mm. yliopisto-opiskeluun tutustumista ja oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) laatimista, pakollisia kielten kursseja, tietotekniikan kursseja, tutkimuskursseja, viestinnän kursseja, oman kasvatustieteellisen ammatillisuuden tutkimista ja työelämään tutustumista. Yleisopintoihin kuuluvat kurssit ovat yhteiset sekä kasvatustieteen että aikuiskasvatustieteen opiskelijoille ja ne kuuluu suorittaa viimeistään kolmannen opintovuoden aikana. Yleisopintojen kurssit ovat:

- Johdatus yliopisto-opiskeluun + HOPS
- Englanti
- Ruotsi
- Tieto- ja viestintätekniikka (ATK)
- SPSS (tutkimusmenetelmäkurssi)
- Kirjoitusviestintä ja puheviestintä
- Ammatillinen kasvu
- Kasvatustieteilijä työelämässä



Kasvatustieteen laitoksemme sivuilta löytyy lisätietoa opintokokonaisuuksista ja kurssisisällöistä: https://www.jyu.fi/edu/laitokset/kas/opiskelu. Sivulla ja sen vasemmassa palkissa olevien linkkien kautta pääset tarkastelemaan yleis-, perus-, aine- ja syventävien opintojen kurssitarjottimia.

KUINKA PÄÄDYIN KASVATUSTIETEEN OPISKELIJAKSI? (PART II)

...Miksi päädyin lopulta valitsemaan juuri Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen koulutuksen?

Ensinnäkin Jyväskylässä ei tarvinnut vielä heti ensimmäisenä opintovuotena päättää, halusiko opiskella yleistä kasvatustiedettä vai aikuiskasvatustiedettä (toisin kuin esim. Turussa, jossa jo hakuvaiheessa valittiin jompi kumpi). Toiseksi yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutus vaikutti laajemmalta, monipuolisemmalta ja yleissivistävämmältä kuin Joensuun koulutus, joka keskittyi ohjausalan teorioihin ja käytänteisiin. Vaikka minua kiinnosti myös ohjausalan tehtävät (kuten työnohjaus ja opinto-ohjaus), tiesin että Jyväskylässä voisin vielä maisterivaiheessa suorittaa nämä opinnot ja saada ohjaajan pätevyyden, mikäli muuttaisin mieleni varsinaisesta "ammatin" hankinnasta. (Jyväskylä ja Joensuu ovat siis ne kaksi Suomen yliopistokaupunkia, joissa voi suorittaa yliopistotasoisen ohjaajan koulutuksen.)

Jyväskylän kasvatustieteen laitoksen opintotarjonta vaikutti myös itselleni sopivammalta ja mielenkiintoisemmalta kuin Turun yliopiston opetustarjonta. Lisäksi Jyväskylä oli minulle kaupunkina suhteellisen uusi tuttavuus ja ajattelin, että olisi mukava lähteä kokeilemaan jotain täysin uutta. Tiesin myös Jyväskylän kasvatustieteellisen tiedekunnan olevan valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin arvostettu ja laadukas opinahjo. Moni tuttuni oli kyllä kertonut positiivisia opiskelukokemuksia myös Turun yliopistolta, mutta ajattelin että Jyväskylä voisi sitten olla se "minun juttuni". Myös lyhyempi välimatka (kuin Helsinki-Joensuu) ja lähellä asuvat sukulaiset vaikuttivat osaltaan päätöksentekoon.


Mikä sai minut loppujen lopuksi valitsemaan kaikista kasvatustieteen eri koulutuslinjoista juuri yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutuksen?

Olin jo kouluaikoina kiinnostunut kasvatuksesta ja koulutuksesta. Pikkutyttönä tuli leikittyä kavereiden kanssa useampaan otteeseen koulua ja arvaatte varmaan kenen täytyi saada aina olla opettajana!:D Vaikka opettajan ja/tai kouluttajan työt kiinnostavat minua jossain määrin edelleen, halusin ensisijaisesti hakeutua sellaiseen koulutukseen, joka ei valmistaisi minua suoraan mihinkään ammattiin. Itselleni oli hakiessa tärkeää, ettei tulevaisuuden ammattia tai työtehtäviä tarvinnut tietää tai päättää etukäteen, vaan että koulutus olisi sellainen, joka tarjoaisi mahdollisuudet työskennellä valmistumisen jälkeen hyvin erilaisissa työtehtävissä, eri yrityksissä, toimialoilla ja yhteiskuntasektoreilla. Halusin siis mahdollisimman laaja-alaisen, monipuolisen, eri tieteenaloja yhdistelevän ja ns. yleissivistävän koulutuksen. Nyt kolme vuotta kasvatustiedettä opiskelleena voin todeta, että sitä koulutuslinjamme todellakin on!

En myöskään kokenut varhaiskasvatusta tai erityispedagogiikkaa itselleni oikeiksi tieteenaloiksi, sillä niissä tarkastelu rajoittuu joko lasten oppimiseen ja kasvuun tai erityistä tukea tarvitseviin oppijoihin. Koin (ja koen edelleen) että yleistä kasvatustiedettä opiskellessa tarkastelua ei tarvitse rajata tiettyyn ikäryhmään tai tiettyjä ominaisuuksia omaaviin oppijoihin. Yleisessä kasvatustieteessä tarkastelunäkökulma on laajempi. Asioita ja ilmiöitä tutkitaan enemmän ns. yhteiskunnallisina ilmiöinä, mikä puolestaan vastaa omia mielenkiinnon kohteitani kuten alla olevasta käy ilmi. Koska tarkastelua ei ole rajattu mihinkään tiettyyn ikäryhmään, ei esim. esseitä kirjoitellessa mikään myöskään estä pohtimasta varhaiskasvatuksen tai erityispedagogiikan kysymyksiä. Kuitenkaan niin syvää asiantuntemusta ei näistä aloista saa oman koulutuslinjamme kautta, ellei sitten päädy opiskelemaan niitä sivuaineina.

Myös aikuiskasvatuksen ja elinikäisen oppimisen kysymykset korostuvat vain ja ainoastaan yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutuksessa (tässä siis vertailen vain oman tiedekuntamme sisäisiä koulutuslinjoja, en ota tarkasteluun mukaan esim yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan koulutuksia). En ollut koulutukseen hakiessani niinkään kiinnostunut aikuiskasvatuksesta, mutta tässä itsekin vanhetessani ja tajuttuani olevani yliopistolla yksi aikuiskoulutettavista, on aikuiskasvatuksenkin ilmiöt alkaneet kummasti kiinnostamaan ;)


Opintojen edetessä itselleni on muodostunut yhä tärkeämmäksi myös se, että pääsee vaikuttamaan opiskeltavaan sisältöön omien mielenkiinnonkohteiden eli kurssi- ja sivuainevalintojen kautta. Vaikka jokaiseen opiskeltavaan pääaineeseen liittyy aina tietty määrä pakollisia opintoja ja kursseja, loppujen lopuksi valinnanvaraa sivuaineista ja muista vapaasti valittavista kursseista kertyy todella paljon! Myös oman pääaineen sisällä on tietty määrä kursseja, joista voi valita itselleen mieluisimmat (kerron näistä enenmmän opintokokonaisuuksien ja kurssiesittelyjen yhteydessä........jos joskus pääsen sinne saakka :D). Tämä on ollut minulle erityisen tärkeää siksi, että olin jo opintoihin hakiessani kiinnostunut myös monista muista aloista ja olisin hyvin voinut hakea opiskelemaan muillekin aloille, kuten edellisessä postauksessa kerroin.

Vapaasti valittavat sivuaineet ja kurssit ovat siis mahdollistaneet sen, että olen voinut opiskella kasvatustieteen ohessa myös aikomiani kauppatieteitä ja kieliä sekä näiden lisäksi myös mm. yhteiskuntatieteellisen puolelta sosiologiaa ja psykologiaa, joita en ollut edes osannut ajatella itselleni mahdollisiksi "oppiaineiksi" yliopistolle hakiessani! Oikeastaan jo fuksivuonna tuntui siltä, että mielenkiintoisia tieteenaloja löytyy yliopistolta niin paljon että joutuisin viettämään koko loppuelämäni yliopistolla jos haluaisin opiskella kaikkia niitä :D

Huomasin, että moni muukin opiskelijalähettiläs on aiemmin kirjoitellut samasta ilmiöstä: valinnanvaikeus opintoihin hakemisessa tai sivuaineiden valitsemisessa johtuukin yleisesti siitä, että valinnanvaraa on niin paljon! Parempi kuitenkin niin, kuin että koulutusaloja ja valinnanvaraa olisi liian vähän, eikö?

Valtakunnallisen koulutuskentän hahmottamiseksi ja valinnanvaikeuden helpottamiseksi, suosittelen lämpimästi hankkimaan mahdollisimman paljon tietoa ja kokemuksia itseä kiinnostavasta koulutuksesta ennen pääsykokeisiin valmistautumista ja opintoihin hakemista. Yliopiston nettisivut, hakijaoppaat ja Avoin yliopisto ovat muuan muassa oivallisia väyliä tähän, unohtamatta tietenkään meitä opiskelijalähettiläitä ;) Laitahan siis rohkeasti kysymystä tulemaan, jos jokin mietityttää yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutukseen hakemisesta. Vastaan kaikkiin kysymyksiin mielelläni! :)

KUINKA PÄÄDYIN KASVATUSTIETEEN OPISKELIJAKSI? (PART I)

Vielä ennen kuin esittelen Yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutuksemme kurssitarjontaa ja eri opintokokonaisuuksia tarkemmin mieleeni juolahti, että voisin kertoa hieman siitä, miten itse päädyin lukion jälkeen Jyväskylän yliopistoon kasvatustieteen opiskelijaksi:

Lukion jälkeen en oikein vielä tiennyt, mihin koulutukseen halusin hakeutua. Jo toisena lukiovuotena koin lievää ahdistusta siitä, kun opomme yrittivät urkkia tulevaisuuden suunnitelmiani ja saada minut lyhyessä ajassa päättämään mihin jatkokoulutukseen halusin hakeutua. Seurasin kateellisena joidenkin koulukavereideni päättäväisyyttä ryhtyä heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen lukemaan tuleviin pääsykokeisiin ja valmistautumaan tulevaan opiskelijaelämään. Ihmettelin sitä, miten osa jo tiesi tarkalleen mihin korkeakouluun ja koulutuslinjalle he halusivat hakea, enkä oikein voinut käsittää sitä, miksi itselläni ei ollut aavistustakaan siitä mitä tai minne halusin. Opojen yritykset saada minut äkkiä jatkamaan koulutusputkessa jäivät kuitenkin vain yrityksiksi, sillä olin jo paljon aiemmin päättänyt pitää lukion jälkeen yhden välivuoden tehden töitä eräässä vakuutusyhtiössä ja samalla pohtien mitä tulevalta elämältäni ja jatkokoulutukseltani halusin.

Selailin pitkään abeille tehtyä korkeakoulujen valintaopasta ja surffailin eri yliopistojen sekä niiden sisäisten laitosten ja eri koulutusalojen sivuilla. Tiesin että minua kiinnostivat monet eri koulutusalat sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa, vaikeinta oli vain päättää mihin koulutukseen hakeutua ja mitä ryhtyä lukemaan pääaineena. Puntaroin pitkään kauppatieteiden, kasvatustieteiden ja kielten opiskelun välillä. Yksi kiinnostava vaihtoehto oli myös erään pääkaupunkiseudun ammattikorkean "Johdon assistentti ja kielten koulutusohjelma" johon ei ollut varsinaista pääsykoemateriaalia ollenkaan, vaan pelkkä psykologinen testi ja joitakin haastatteluja. Nämä psykologiset testit taisin kuitenkin reputtaa kolmena keväänä peräkkäin :D Onnekseni halusin kuitenkin ensisijaisesti yliopistolle opiskelemaan ja päädyinkin valitsemaan kaikista yllä mainituista vaihtoehdoista englanninkielen kääntämisen ja tulkkauksen koulutuksen Turun yliopistosta.

Saatuani lopulta Turun yliopiston pääsykoekirjan käsiini ja ryhdyttyäni lukemaan sitä, totesin ettei kielitiede taida kuitenkaan olla minua varten. Kauppakorkean pääsykokeisiin en enää tuossa vaiheessa olisi ennättänyt ryhtyä lukemaan (suurimpaan osaan Suomen Kauppakorkeakouluista vaadittavia pääsykoekirjoja on yhteensä 5!), joten päädyin valitsemaan Kasvatustieteen valtakunnallisen pääsykoemateriaalin VAKAVA:n, joka julkaistiin vasta kevään puolivälissä. Myöhäisen julkistamisajankohdan tarkoituksena on, että kaikilla hakijoilla, myös kevään abiturienteilla, on saman verran aikaa (eli yhteensä n. kuukausi) valmistautua kirjalliseen pääsykokeeseen, joka pidetään vuosittain toukokuun alkupuolella. Jyväskylän kasvatustieteen laitos ei ollut vielä keväällä 2008 valtakunnallisen haun piirissä, joten hain ensisijaisesti Turun yliopiston yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutukseen, jonne en kylläkään päässyt heti ensiyrittämällä sisään. Pääsykoe oli odotuksistani poiketen monivalintakoe ja näin jälkeen päin tajuan, että jätin liian monta monivalintakohtaa tyhjäksi, sillä en ollut varma mikä spesifeistä vaihtoehdoista oli pääsykoemateriaalin mukaan se "oikea" vastaus. Huono pääsykoetaktiikka vei siis mahdollisen opiskelupaikan aivan nenäni alta!

Toinen välivuosi osoittautui minulle kuitenkin lopulta onnen potkuksi. Muistan, että aloin jo heinäkuun alkupuolella salaa toivoa, etten pääsisikään Turkuun opiskelemaan, sillä olin keksinyt paremman vaihtoehdon, jolla varmistuisin siitä, että yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede olisi minulle koulutusalana oikea. Päädyinkin heti syksyn alusta Helsingin Avoimen Yliopiston iltaluennoille suorittamaan yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen perusopintojen ensimmäisiä kursseja. Mitä pidemmälle opinnoissa pääsin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että olin todella valinnut itselleni oikean koulutusuran. Olihan edellisen kevään pääsykoemateriaalikin jo odottamatta tempaissut minut mukaansa! Seuraavana keväänä aloitin siis töiden ohessa uudelleen pääsykokeisiin valmistautumisen. Tuona keväänä (2009) Jyväskyläkin oli jo lähtenyt mukaan valtakunnalliseen hankkeeseen, joten mahdollisia hakukohteita (ja tsäänssejä päästä sisään) oli toisella yrittämällä enemmän. Hain sekä Turkuun että Jyväskylään ja lisäksi Joensuuhun ohjauksen koulutukseen. Kävi onnekkaasti, sillä pääsin lopulta kaikkiin näistä sisään. Enää tarvitsi vain päättää minkä paikan ottaa vastaan....

YLEINEN KASVATUSTIEDE JA AIKUISKASVATUSTIEDE A.K.A. "KASVIS" OPPIAINEENA

Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä blogi-tekstiä, tarkoituksenani oli ensin kertoa teille lukijoille millaisista opintokokonaisuuksista ja kursseista yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opinnot koostuvat. Kirjoittaessani tajusin kuitenkin, että Yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede ei välttämättä ole tieteenalana ja oppiaineena vielä kaikille tuttu. Siispä päädyinkin tässä postauksessa ensin esittelemään opintolinjaamme yleisemmin:

Yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede on koulutusalana hyvin laaja, monipuolinen ja yleissivistävä. Koulutuksessa tarkastellaan kasvatuksen ja koulutuksen kenttää erilaisista näkökulmista kuten kasvatussosiologisista tai kasvatuspsykologisista lähtökohdista. Tarkastelun kohteena ovat erilaiset kasvatukselliset tai koulutukselliset ilmiöt, kuten perheiden arki ja kotikasvatus, oppimisen kehityskaari, erilaiset oppimisympäristöt (esim. päiväkodit, koulut, työpaikat), aikuisten oppiminen, työssä oppiminen ja vuorovaikutuksellinen oppiminen (jolla yleisimmin tarkoitetaan oppimista muiden ihmisten kanssa). Tarkasteltavia ilmiöitä on lukuisia ja niitä on siksi hieman vaikea selittää tässä lyhyesti sen syvällisemmin. Ilmiöksi kelpaa oikeastaaan mikä tahansa kasvatukseen tai koulutukseen liittyvä asia yhteiskunnassa.

Kasvatustiedettä pidetäänkin välillä vähän "sillisalaattina" sillä se yhdistelee aineksia eri oppiaineista ja tieteenaloista, kuten psykologiasta, filosofiasta, yhteiskuntapolitiikasta, sosiologiasta, viestintätieteistä, historiasta ja kauppatieteistä. Pääasiassa koulutus on sekoitus humanistista (eli ihmistieteellistä) ja yhteiskuntatieteellistä ajattelutapaa. Se kuinka kasvatustieteellistä, humanistista tai yhteiskuntatieteellistä oma ajatusmaailma kasvatustieteen opiskelijana on, riippuu kuitenkin pitkälti omista mielenkiinnonkohteista ja niiden pohjalta valituista sivuaineista.

Kuten muissakin yliopistokoulutuksissa, kasvatustieteessäkin opiskellaan pääaineen lisäksi tietty määrä sivuaineita (kerron määristä tarkemmin seuraavassa postauksessa). Suosituimpia sivuaineita opiskelijoidemme keskuudessa ovat viime vuosina olleet yhteiskuntatieteet (esim. yhteiskuntapolitiikka, sosiologia ja psykologia), kauppatieteet, erityispedagogiikka, viestintätieteet (esim. puheviestintä ja yhteisöviestintä) sekä kielet. Sivuaineeksi voi yleensä valita yliopiston eri tiedekuntien tarjonnasta minkä vain oppiaineen. Rajoituksia on lähinnä sen suhteen, kuinka paljon yhtä ainetta voi opiskella sivuaineena. Olenkin monesti opiskelutovereideni kanssa hämmästellyt sitä, kuinka erilaisia myös meidän ajatusmaailmaamme voivat olla keskenään kun yksi on lukenut pitkänä sivuaineena yhteiskuntatieteitä, toinen kauppatieteitä ja kolmas erityspedagogiikkaa. Omilla sivuainevalinnoilla pystyy siis paljonkin vaikuttamaan siihen, millaiseksi koulutus ja sen kautta opitut tiedot ja taidot itselleen muodostuvat.

Toisin kuin moni luulee, yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen linjalta ei valmistuta käytännön opettajiksi tai kouluttajiksi, vaan yleisempiin ja monipuolisempiin (usein myös hallinnollisempiin) kasvatusalan tehtäviin. Opiskelijoitamme on päätynyt koulutuksen jälkeen työelämässä mm. koulutuksen suunnittelijoiksi, tutkijoiksi, henkilöstöhallinnollisiin tehtäviin, ohjauksen tehtäviin, kasvatus ja koulutusalan projekteihin projektipäälliköiksi tai -apulaisiksi sekä myöskin kouluttajiksi. Kouluttajan pätevyyttä ei siis saa suoraan kasvatustieteen opinnoista, mutta maisterivaiheessa voi hakeutua aikuiskouluttajan pedagogisiin opintoihin, joiden kautta saa pätevyyden opettaa ja kouluttaa aikuisoppijoita. Lasten tai nuorten opettajan pätevyyttä ei koulutuslinjamme kautta saa siksi, että lasten tai nuorten opettamiseksi tulisi opiskella myös peruskouluissa tai lukioissa opetettavia oppiaineita. Myöskään lastentarhanopettajan pätevyyttä ei voi hankkia Yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opintolinjan kautta, vaan kaikki varsinaiset opettajankoulutukset tarjotaan yliopistomme Opettajankoulutuslaitoksella (OKL:ssä).

Yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede on siis lyhyesti sanottuna laaja, monipuolinen, yleissivistävä ja ei-ammattiin valmistava kasvatustieteen koulutusala. Koulutukseen kannattaa hakeutua, jos kokee olevansa kiinnostunut kasvatuksesta ja koulutuksesta laajana yhteiskunnallisena ilmiönä ja muutenkin kuin opettamisammatin kautta. Koulutukseen hakiessa ei tarvitse vielä olla tarkkaa käsitystä siitä, mitkä työtehtävät, kasvatustieteelliset ilmiöt tai sivuaineet itseään kiinnostavat. Tärkeintä on olla avoin eri alojen teorioille ja käytännöille sekä halukas oppimaan kasvastustieteestä lisää!

UUSI LUKUVUOSI STARTTAA ÄN-YY-TEE....NYT!!

Lukuvuosi 2012-2013 starttasi virallisesti viime maanantaina, mikä tarkoittanee sitä että sekä vanhat että uudet opiskelijat ovat kutakuinkin löytäneet jo tiensä takaisin yliopiston kampukselle. Fyysisestä läsnäolosta huolimatta voi olla että yksi jos toinenkin uusi ja vanha (mukaan lukien allekirjoittanut) opiskelija saattaa kokea olevansa vielä "hieman" hukassa opiskeluarkeen palaamisen kanssa. Lukuvuoden alku voi monelle olla aikamoista härdelliä kun pitäisi saada kaikki kurssivalinnat tehtyä, ylioppilaskunnan opiskelijatarrat ja kalenterit haettua, lukuvuosimaksut maksettua, opiskelumateriaalit kuten kirjat ja luentopaperit hankittua, opiskelutiedot ja -taidot, kuten edellisvuoden kurssiasiat, muistiinpanotekniikat, tenttiinlukutaidot ym. palautettua takaisin mieleen ja niin edelleen. Tämän härdellin keskellä muutamasata (vai -tuhat?) opiskelijaa häärää samanaikaisesti kotonaan muuttolaatikoiden keskellä koittaen joko saada kesän ajaksi pakattuja tavaroitaan takaisin kotiinsa pakoilleen tai sisustaa uutta opiskelija-asuntoaan ensi kertaa oman näköisekseen! Kaiken tämän touhun ja hulinan lisäksi pitäisi vielä ennättää käymään luennoilla, tunneilla ja opiskelijatapahtumissa, tapaamaan kesän vietosta palanneita opiskelutovereita - kenties myös luomaan uusia tuttavuuksia kämppiksistä tai uusista opiskelutovereista.

Vaikka itse aloittelen uutta lukuvuottani yliopistolla jo neljättä kertaa, tuntuu ettei yllä mainittu härdelli ole vuosien myötä käynyt lainkaan helpommaksi! Omaa fiilistä lukuvuoden aloituskankeudesta ja arkeen paluun vaikeudesta helpottaa kuitenkin se, että kampuksella huomaa itsensä lisäksi haahuilevan myös muutama muukin eksyneen näköinen opiskelija - uusi tai vanha ;) Lisäksi aiempien vuosien kokemuksesta tietää, että ennen pitkää kaikki juoksevat asiat on hoidettu, kämppä kuntoon laitettu, opiskelutoverit tavattu, kurssit aloitettu ja opiskelutekniikat mieleenpalautettu - toisin sanoen lukuvuosi avattu myös tämän (vielä tällä hetkellä haahuilevan) opiskelijan osalta. Huomaamatta ollaankin jo kohta taas syksyn puolivälissä ja ensimmäisten tenttipläjäysten ja kurssisuoritusten parissa!

Näin jälkeenpäin kuitenkin mietin, miten ihmeessä mahdoin selvitä fuksivuoteni aloituksesta?! Tuolloin lukuvuoden aloitukseen sisältyi myös uudelle paikkakunnalle muuttaminen, uusien opintojen aloittaminen täysin uudessa opiskelumaailmassa (yliopistolla) sekä uusien kaveri- ja tuttavuussuhteiden luominen viimeistä ihmistä myöten. Uutena opiskelijana uudessa kaupungissa täytyi olla huomattavasti enemmän uutta ja ihmeteltävää kuin nyt......hmm. Palataanpa muistin virkistykseksi siis muutama vuosi taaksepäin syksyyn 2009, jolloin aloitin kasvatustieteen opintoni Jyväskylän yliopistolla:

Fuksien orientaatioviikko starttasi heti syyskuun alussa viikkoa ennen varsinaisten luentojen aloitusta ja vanhojen opiskelijoiden paluuta kampukselle. Ensimmäiseen viikkoon kuului paljon infopläjäyksiä yliopisto-opiskelusta kuten kurssien valinnasta, kurssien suoritusmuodoista, kirjaston lainaus- ja tiedonhakukäytännöistä, opiskelijajärjestöistä, opiskelijaterveydenhuollosta, opiskelijatapahtumista, kasvatustieteen alasta, sivuaineista, kielten kursseista.....en enää edes muista mistä kaikesta, mutta sen muistan että tietoa tuli todella PALJON! Samalla selkeni sellaisten termien kuten dekaani, amanuenssi ja demonstraatio sekä kummallisten kirjainyhdistelmien kuten JYY, YTHS, Korppi, Koppa ja Optima merkitykset. Lisäksi ensimmäisellä viikolla esittäytyivät oman laitoksen henkilökunta, lukuisat eri opiskelijajärjestöjen edustajat, oma opettajatutor sekä opiskelijatutor. Näiden infopläjäysten, paperinippujen ja esitteiden, omien tuutoreiden hartaan ohjauksen ja opiskelutovereiden vertaistuen turvin muistelisin jotenkuten luovineeni ensimmäisen viikon läpi ja löytäneeni itseni jo loppuviikosta (oikei ehkä vähän liioiteltua. jo toisella/kolmannella/neljännellä viikolla?:D) oikeasta luentosalista tai opetustilasta kirjain-numeroyhdistelmien D109, MaA103, C1 tai Ag Auditorio 2 perusteella.

Näiden infosessioiden, kurssivalintojen ja oman opintosunnitelman (HOPSin) kyhäämisen lisäksi ei sovi tietenkään unohtaa opiskelijatuutoreiden, opiskelijajärjestöjen ja yhdessä uusien opiskelutovereiden kanssa ensimmäisille viikoille järjestettyjä lukuisia illanviettoja, kaupunki- ja kampuskierroksia, baarikierroksia, pizza- ja leffailtoja, rastiratoja, KampusKinoa, liikuntasessioita ynnä muita. Ohjelmaa oli muistaakseni niin paljon, että muuttolaatikot seisoivat toista viikkoa purkamatta kun kotona ehti käydä lähinnä öisin nukkumassa! Toisaalta hyvä niin, eipä ehtinyt koti-ikäväkään missään välissä iskeä. Muistan monen kyselleen minulta, miten kotiutuminen Jyväskylään oli sujunut ja vastaukseni taisi joka kerta olla, ettei sitä ole oikein ehtinyt vielä huomaamaankaan!

Ensimmäisten viikkojen jälkeen alkoi orientoituminen opiskeluarkeen, eli luennoilla ja tunneilla käymiseen, tehtävien tekemiseen, tentteihin lukemiseen jne. Pikkuhiljaa viimeistään kevään loppumetreillä tajusikin olevansa jo opiskelija-arjen "oravanpyörässä" mukana. Kursseille ilmoittautumiset, tehtävien tekemiset, luentosalien löytämiset ja tentteihin osallistumiset alkoivat jo sujua luonnostaan. Termit, teoriat ja käsitteet olivat tulleet vuoden aikana tutuiksi ja jos jotakin asiaa ei tiennyt tai ymmärtänyt, tietoa tai apua osasi etsiä oikeasta paikasta. Joitakin kummallisia nimiä, käsitteitä tai kirjain-numeroyhdistelmiä saattoi vielä vilistää silmien ja korvien ohi, mutta sen oli ehtinyt jo oppia, ettei kaikkea tarvitse tietää, ymmärtää tai omaksua vielä ensimmäisen vuoden aikana. Loput tulevat sitten ajallaan.

Joten summa summarum, miten selvisin fuksivuoteni aloituksesta? Annetun tiedon, muilta saatujen neuvojen ja ohjauksen sekä opiskelutovereiden vertaistuen avulla. Vaikka tietoa ja tapahtumia kertyy ensimmäisille viikoille paljon, ei uuden opiskelijan kuitenkaan tarvitse pelätä jäävänsä kaiken härdellin keskelle yksin. Opintojen aloitusta ovat helpottamassa yliopiston henkilökunta, oma opettajatutor ja opiskelijatutor, vanhat opiskelijat sekä uudet opiskelutoverit, joiden kysymykset, kommentit ja pöllämystyneet katseet info-luennoilla ovat korvaamattoman tärkeitä! Yksin ei siis tarvitse jäädä, mutta apua täytyy uskaltautua pyytämään silloin kun sitä itse tarvitsee :)


Fuksivuoden härdellin muistelemisesta taidankin palata takaisin nykyhetkeen ja neljännen vuoden aloitushärdellin setvimiseen....siispä kurssivalintojen, muuttolaatikoiden, HOPSin ja opettajatutorille meilattavan loputtoman kysymyslistan kimppuun!!

TERVETULOA BLOGIINI!

Noniin, syksy on vihdoin polkaistu käyntiin ja alkaa olla korkea aika tämänkin opiskelijan orientoitua takaisin opiskeluarkeen! Elokuun alkupuolelta alkoivat uudet työkuviot opiskelijalähettiläänä ja sen myötä aloitan nyt myös blogin kirjoittelunikin. Blogissani kertoilen siis kokemuksistani kasvatustieteen opiskelijana Jyväskylän yliopistolla yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen laitoksella. Pyrin jakamaan teille lukijoille mahdollisimman paljon tietoa ja kokemusta opinnoistani ja opiskelijaelämästä yleisemmin. Jos sinulla on jotakin kysyttävää, kommentoitavaa, blogin aihe-ehdotuksia tai muuten vain palautetta annettavanasi, niin otan niitä kaikkia mielelläni vastaan! Kommentteja ja kysymyksiä voit jättää suoraan tänne blogiin, Facebook-sivuilleni tai lähettää sähköpostilla osoitteeseen maria.l.valkonen@student.jyu.fi.