MILLAISELLE OPPIJALLE KASVATUSTIETEEN OPINNOT SOVELTUVAT?

WARNING!
Aivan aluksi haluan huomauttaa, että ao. teksti pohjautuu täysin omiin ja lähimpien opiskelutovereideni kokemuksiin kasvatustieteiden opiskelusta. Koska jokaisen oppimiskokemukset ovat yksilöllisiä, ei tästä blogitekstistä pidä ottaa mitään valmista ohjenuoraa itselleen. Toivon kuitenkin, että tämä kirjoitus antaisi jonkinlaista os.viittaa teille siitä, millaista opiskelu yliopistossa ja kasvatustieteen koulutuksessa muutamalle meistä on.... joten millaiselle oppijalle kasvatustieteen opinnot mielestäni soveltuvat?

-------------------------------------------------------------------------

KASVATUSTIETEILIJÄ ON:
a) kiinnostunut kasvatus- ja koulutusalasta
b) tunnollinen ja vastuuntuntoinen
c) kykenee/haluaa opiskella itsenäisesti
d) haluaa oppia asioista syvällisesti ja laajasti
e) kriittinen ja reflektiivinen

(HUOM! kaikkia näitä ei tarvitse osata vielä opintojen alussa! voin vakuuttaa, että kaikkia taitoja pääsee ja joutuu harjoittelemaan vielä useaan otteeseen opintojen aikana ;) )

Kasvatustieteen alalla pitää luonnollisesti olla kiinnostunut kasvatuksesta ja koulutuksesta, mutta kiinnostusta on hyvä olla laajemmin ja monipuolisemmin myös muita aloja kohtaan. Koska tarkastelu on enemmän yhteiskunnallista kuin pedagogista (ilman pedagogiikan opintoja), on hyvä osata pohtia asioita eri näkökulmista ja yhdistellä oppimaansa eri tieteenaloilta/oppiaineista. Laaja-alainen ja syvällinen oppiminen tarkoittaa tässä myös sitä, että opeteltavia asioita haluaa todella oppia ymmärtämään ja soveltamaan, eikä muistamaan pelkästään ulkoa. Kun jokaiseen tenttiin on jo yksistään 2-4 kirjaa luettavana, ei ulkoa muistaminen ole edes mahdollista - ainakaan ilman että pää prakaa! Pääsykokeisiin valmistautuminen sanasta sanaan onkin sitten aivan eri asia ;)

Eräs haastattelemani vuosikurssilainen totesi viime keväänä, että "itse näissä opinnoissa synnytetään omaa oppimista tän oman ajatustyön kautta". Kuulostaa ehkä hassulta, mutta osuu oikeastaan naulan kantaan! Kasvatustieteissä (ja yliopisto-opinnoissa yleensäkin) oppimisen päämääränä on oivaltaa asioita itse

• luetun (tenttikirjat, tutkimukset, lehtiartikkelit),
• puhutun (luennot, ryhmäkeskustelut, pienopetus) ja
• kirjoitetun (esseet, oppimispäiväkirjat, raportit)

pohjalta ja rakentaa niistä omia moniulotteisia näkemyksiä. Tarkoitus ei siis ole, että joku seisoo luokan edessä kertomassa kysymyksiin oikeat vastaukset. Tästä syystä yliopisto-opiskelu vaatii myös kriittisyyttä annettua tietoa kohtaan ja kykyä perustella omia näkemyksiä.

Koska suurin osa yllä mainitusta ajatustyöstä tehdään itsenäisesti (vaikkakin opetuksesta ja ryhmäkeskusteluista voi saada siihen virikkeitä), opiskelu vaatii opiskelijalta itsenäistä otetta. Itsenäisellä otteella tarkoitetaan mm. sitä, että kykenee opiskelemaan pääsääntöisesti yksin, on itse vastuussa omasta oppimisestaan ja opintojen etenemisestä, osaa arvioida omaa oppimistaan ja tämän kautta myös ohjata oppimistaan haluttuun suuntaan. Koska oikeita vastauksia ja lopullisia totuuksia ei juurikaan ole, kukaan opettajista ei myöskään voi osoittaa sormella niitä asioita, jotka sinun tulisi vielä oppia. Siksi tarvitaan reflektiivisyyttä ja itseohjautuvuutta.

Reflektiivisyyteen liittyy myös se, että tiedostaa omat mielenkiinnonkohteet ja osaa ohjata oppimistaan tehokkasti niitä kohti. Koska ala on laaja ja "moniammatillinen", ei kaikesta millään voi oppia kaikkea! Selvittämällä omat mielenkiinnonkohteet ja sivuainemahdollisuudet, pääsee opiskelemaan juuri sitä mikä itseä eniten kiinnostaa. Samalla tulee kartuttaneeksi myös omaa erikois- ja ammatillista osaamista, joista on varmasti hyötyä myös työmarkkinoilla :)

OPETUS JA OPISKELU YLIOPISTOSSA

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että kurssisuorituksen saaminen ja opintopisteiden kartuttaminen omaan opintorekisteriin vaatii sitä, että tekee kaikki kurssilla vaadittavat tehtävät aikataulussa ja on paikalla niissä tapaamisissa, joissa läsnäolo on pakollista. Mitä nämä kurssilla vaadittavat tehtävät sitten ovat? Entä mitä tarkoittaa läsnäolopakolliset tunnit?


TENTIT, ESSEET, OPPIMISPÄIVÄKIRJAT JA RAPORTIT

Suurin osa kasvatustieteen opinnoista painottuu itsenäiseen työskentelyyn, jolla tarkoitetaan opiskelijan omalla ajalla tapahtuvaa opiskelua. Itsenäisistä opiskelumenetelmistä yleisimpiä ovat kirjatentteihin valmistautumiset ja esseiden kirjoittelut. Näitä riittää opinnoissamme....PALJON! Kirjatenttejä kertyy eniten sivuaineopinnoissa, kun taas pääaineopinnoissa monet kurssisuoritustavat saa valita itse (esim. osallistuuko opetukseen ja siellä teetettäviin tehtäviin, suorittaako kurssin kirjatenttinä, esseenä, lukupiirinä jne.)

Kirjatentit ovat vastaavia kuin koulukokeet - niihin luetaan tietty tenttialue ja vastataan tenttitilaisuudessa opettajan valmistelemiin kysymyksiin. Useimmiten tenttivastaukset tulee olla esseemuotoisia, mutta myös monivalintoja ja käsitteiden määrittelyjä vaativia tehtäviä on nähty käytettävän tenteissä. Varsinaisia tenttiviikkoja ei kasvatustieteen opinnoissa ole, vaan tenttejä tehdään oman tahdin mukaan ympäri lukuvuoden.

Esseet ovat varmasti monelle tuttuja jo lukiosta. Se mikä erottaa yliopistoesseet lukioesseistä, on niiden tieteellisyys. Yliopistolla esseitä kirjoitellessa valitaan jokin kysymys/ongelma, jota tutkitaan kirjallisuuden ja omien näkemysten pohjalta. Esseet siis perustuvat kurssikirjoihin, joita on yhtä esseetä kohden yleensä minimissään 2. Esseissä tulee osata asiasisällön ohella perustella omat näkemyksensä ja hallita tieteellinen viittaustekniikka. Kanditason töissä yhden esseen pituus on n. 10 sivua.

Oppimispäiväkirjoja kirjoitetaan yleisimmin kursseilla, joissa on luentoja tms. kontaktiopetusta. Oppimispäiväkirjoissa on tarkoitus vapaamuotoisesti pohtia omaa oppimistaan luentojen ja tapaamisten pohjalta. Tarkoitus ei ole referoida luentojen tai tapaamisten sisältöä, vaan pohtia niitä ajatuksia ja sitä oppimista, joita tapaamiset ovat itsessä herättäneet.

Raporteissa nimenmukaisesti raportoidaan opettajalle kurssin aikana tehdystä työstä. Usein samalla myös pohditaan sitä, mitä kurssin aikana on tullut opittua, aivan kuten oppimispäiväkirjoissakin. Erikseen on sitten tutkimusraportit, joissa kerrotaan oman tutkimuksen tavoitteista, toteutuksesta ja lopputuloksista yksityiskohtaisesti tieteellisen tutkimuksenteon kriteerejä noudattaen. Tutkimusraportteja tehdään lähinnä oman kandin ja gradun parissa.


LUENNOT, DEMOT, LUKUPIIRIT JA SEMINAARIT

Myös kontaktiopetusta ja ryhmätyöskentelyä järjestetään kurssista riippuen seuraavissa muodoissa:

Luennot ovat yliopistolla yleisin kontaktiopetuksen muoto. Luennoilla kuunnellaan luennoitsijan pitämää esitystä ja tehdään sen pohjalta omia muistiinpanoja (jos jaksetaan :D). Luennot ovat useimmiten teoriapainotteisia. Kuulijoita voi olla kurssin koosta ja suosiosta riippuen mitä tahansa 20-400 väliltä  -mitä enemmän kuulijoita, sitä vähemmän vuorovaikutusta luennoitsijan ja kuulijoiden välillä. Läsnäolo luennoilla ei kuitenkaan ole pakollista.

Demot eli demonstraatiot ovat pienryhmiä, joissa käsitellään luentojen aiheita yhdessä opettajan johdolla. Pienryhmäopetuksessa käydään keskustelua ryhmäläisten kanssa, tehdään opettajan valmistelemia tehtäviä, pidetään esitelmiä jne. Demojen tarkoituksena on, että luennoilla opittuja teorioita päästään pohtimaan syvemmin ja käytännönläheisemmin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Demolaisia voi kurssista riippuen olla 10-30 ja niillä läsnäolo on pakollista.

Lukupiirit ovat opiskelijoista koostuvia pienryhmiä, joissa yhdessä perehdytään kurssin eri aihepiireihin lukemalla kurssikirjallisuutta ja käymällä sen pohjalta keskustelua. Lukupiireissä yleensä yksi ihminen tutustuu tiettyyn kurssin aihealueeseen ja esittelee/opettaa sen tiivistetysti muille ryhmäläisille. Tämän jälkeen ryhmässä keskustellaan aiheesta ja lopuksi kootaan raportti opettajalle ryhmätyöskentelyn kulusta. Ryhmäläisiä yhdessä lukupiirissä on yleensä 3-5. Läsnäolo lukupiirin tapaamisissa on ryhmätyöskentelyn vuoksi luonnollisesti pakollista.

Seminaarit ovat vähän kuin demojen ja lukupiirien välimuoto. Seminaareissa pohditaan kurssin aihealueita yhdessä kurssitovereiden ja opettajan kanssa. Työskentely on useimmiten tiivismuotoista (voi olla esim. parin päivän pituisia seminaareja) ja vaatii myös paljon itsenäistä valmistelua. Seminaareissa tehdään paljon ryhmätöitä esim. esitelmien, tiedonhankinnan ja keskustelun muodossa. Tarkoituksena on, että kurssiaiheisiin tutustutaan seminaarin aikana itsenäisesti, pienryhmissä ja koko ryhmän kesken. Seminaareissa on osallistujia kurssista riippuen n. 10-50 ja niissä läsnäolo on pakollista.

Erikseen on sitten vielä kielten tunnit, jotka vastaavat lukiossa järjestettävää kielten opetusta.

Seminaareja, demoja ja lukupiirejä (ts. niitä "läsnäolopakollisia tunteja") kertyy kasviksen opinnoissa kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin itsenäisesti tehtävää työtä. Kontaktiopetusta sisältävillä kursseilla on yleensä yksi luento/demo (per kurssi) per viikko, sivuaineissa luentoja saattaa olla useampiakin viikossa. Oma viikkolukujärjestys riippuu siis pitkälti siitä, kuinka paljon kursseja pyörii samanaikaisesti ja millaisia opetus-/opiskelumuotoja kursseilla on käytössä. Lukuvuoteen ehtii kertyä paljon myös sellaisia päiviä, jolloin opetusta ei ole ja jolloin kurssitöitä tehdään itsenäisesti oman aikataulun mukaan.

Kuva: thefertilebody.com

KURSSISUORITUKSET YLIOPISTOSSA: OPINTOPISTEITÄ JA ARVOSANOJA

Bileistä takaisin "vakavampaan" opiskelijan arkeen, eli kurssisuoritusten pariin! Jos joku on ehtinyt ihmettelemään, miksi kasvatustieteen laitoksemme nettisivuilla, Hakijan päivässä ja yleensä yliopistomaailmassa puhutaan aina opintopisteistä, alla selitys:


OPINTOPISTEET

Toisin kuin lukiossa, yliopistossa tutkinnon kasaamisessa ei lasketa tehtyjen kurssien määrää vaan kursseista kertyvien opintopisteiden määrää. Yliopistolla kurssit koostuvat siis opintopisteistä (op), eli kursseja suorittamalla kertyy jokaisen omaan opintorekisteriin tietty määrä opintopisteitä.

Jokainen kurssi vastaa aina ennalta asetettua määrää opintopisteitä (esim. 2, 3, 4, 5... tai 10 opintopistettä). Kurssin opintopisteiden määrä puolestaan riippuu kurssin laajuudesta ja kurssin aikana opiskelijalta vaaditusta työmäärästä. Nyrkkisääntönä pidetään sitä, että 1op vastaa noin 27 työtuntia. Eli suorittaessaan 5op laajuista kurssia (ja työskennellessään n. 135 tuntia kurssin aikana), kertyy opintopisteitä omaan opintorekisteriin yhteensä 5. (En suosittele laskemaan 5 vuoden opintopisteitä konvertoiduiksi työtunneiksi...itse en ainakaan uskalla :D)

Kurssin suorittaminen ja opintopisteiden saaminen vaatii sitä, että tekee kaikki kurssilla vaaditut tehtävät aikataulussa ja on läsnä niillä kursseilla, joilla läsnäolo tunneilla/luennoilla on pakollista. Useimpiin kursseihin liittyy myös lopputentti tai essee, joka vastaa lukiossa tehtäviä kokeita tai muita kurssien lopputöitä, projekteja tms. Lopputentissä tai esseessä tulee osoittaa, että on oppinut kurssin aikana vaadittavat tiedot ja taidot.

Kaikille yliopistotutkinnoille on määritelty myös vähimmäispistemäärät, jotka täytyy opiskelijalla olla kasassa ennen kuin voi valmistua kandidaatiksi tai maisteriksi. Kasvatustieteessä kandidaatin tutkinto on yhteensä 180 opintopistettä ja maisterin tutkinto 120 opintopistettä. Kandin tutkinnossa n. 90 opintopistettä kertyy siis pääaineen opinnoista ja loput 90 op sivuaineopinnoista.


ARVOSANAT

Kurssisuoritukset arvostellaan joko asteikolla 1-5 (1= välttävä, 2= tyydyttävä, 3= hyvä, 4= kiitettävä, 5= erinomainen), joka vastaa lukiossa käytettäviä arvosanoja (4-10) tai arvosanoilla hyväksytty/hylätty. Joillakin pakollisten kieliopintojen kursseilla saatetaan myös käyttää arvosanoina HT = hyvät tiedot ja TT = tyydyttävät tiedot.

Huomionarvoista on, että kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opinnoissa jokainen opintokokonaisuus (perusopinnot, aineopinnot jne.) on läpäistävä vähintään hyvin tiedoin (keskiarvolla 3), jotta opinnoissa pääsee etenemään seuraavaan vaiheeseen. Jos keskiarvo ei yllä minimiin, opiskelijan täytyy korottaa arvosanojaan korvaavilla tehtävillä ennen seuraavaan opintovaiheeseen siirtymistä. Saattaa ehkä joidenkin korvaan kuulostaa pikkumaiselta tai ahdistavalta, mutta näin varmistetaan että kasviksen opiskelijat todella osaavat asiansa ja pärjäävät seuraavan tason kursseilla.  Omasta kokemuksesta voin kertoa, että hyviä arvosanoja saa suhteellisen helposti kurssilta kuin kurssilta, kunhan on valmis tekemään paljon töitä kurssisuorituksen eteen :) Töitä on tehtävä huolimatta siitä, tähtääkö arvosanassa kolmoseen vai vitoseen. Työmäärää ei yliopisto-opinnoissa (valitettavasti) pääse mihinkään pakoon!

KASVATUSTIETEILIJÄN SYKSYN BILEET - TOP 3

Hypätään hetkeksi teoriaosuudesta käytäntöön ja opiskelijabileisiin! Mitkä ovat kasvatustieteilijän syksyn Top 3 bileet?


FUKSIAISET
Syksy ja sen lukuisat bileet polkaistaan viimeistään käyntiin uusille opiskelijoille järjestettävissä fuksiaisissa! Fuksiaisten tapahtumat pidetään mahdollisimman pitkälti salassa uusilta opiskelijoilta, joten liikaa en halua tässäkään bloggauksessa teille paljastaa ;) Perinteisiin kuitenkin kuuluu, että fuksiaisiin pukeudutaan teeman mukaan ja suoritetaan vanhojen opiskelijoiden järjestämiä rasteja. Rasteilla on vuosien mittaan nähty mm. munan pujottelua ja turkulaisia kiveksiä - jokainen voi sitten oman mielikuvituksensa varassa pohtia mitä nämä tarkoittavat. Illan aikana on tärkeää huolehtia omasta nestetasapainosta, sillä loppuilta huipentuu jatkobileisiin keskustassa. Suosittelen lämpimästi leikkimielisiä fuksiaisia kaikille, itselle on ainakin jäänyt aivan mahtavia muistoja omista fuksiaisista! Alla komeileekin ryhmä rämä vuonna 2009 valmiina koitokseen :D

 

  

KAUPPAKADUN APPRO
Lokakuun alussa järjestettävä Kauppakadun approbatur on monelle opiskelijalle vuoden kohokohta! Tapahtuma kerää vuosittain tuhansia opiskelijoita ympäri Suomea Jyväskylään suorittamaan vuoden hauskinta akateemista tutkintoa. Approssa kierretään keskustan rastibaareja ja kerätään leimoja omaan tutkintotodistukseen. Pienenä haasteena rastien määrää kasvatetaan vuosittain niin, etteivät tottuneimmatkaan über-tohtorit menetä leikin makua ;) Hauskaa siis piisaa ainakin aina seuraavaan aamuun saakka! Alla kasviksia approilemassa vuonna 2010. Muu kuvamateriaali ei valitettavasti ole tässä blogissa julkaisukelpoista...

EMILEN PIKKUJOULUT
Emile on kasvatustieteilijöiden ainejärjestö, joka järkkää porkkanoilleen jos jonkilaista tapahtumaa vuoden mittaan aina liikuntatapahtumista leffailtoihin ja koulutustapahtumista bileisiin. Itselleni vuoden ehdoton kohokohta on marras-joulukuun vaihteessa järjestettävät pikkujoulut, joita vietetään ylioppilaskuntamme tiloissa Opinkiven saunalla. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden tehtävänä on järjestää Opinkivelle leikkimielistä pelailua ja "perinteiset" arpajaiset. Useimmiten iltaa värittää myös jokin teema, jonka mukaan bilekansankin tulee pukeutua. Loppuiltaa vietetään keskustassa kaupungin muiden bilehileiden kanssa, ja kaveriporukassahan nämä bileet tunnetaan legendaarisina!

KASVATUSTIETEILIJÄN SIVUAINEOPINNOT

Edellisessä postauksessa esittelin kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon sisältöä pääaineopintojen osalta. Koska sivuaineopinnot kuitenkin kuuluvat oleellisena osana tutkintoomme, ajattelin että esittelisin lyhyesti myös niiden rakennetta.

SIVUAINEET

Kandidaatin (ja maisterin) tutkinnossa tehdään oman pääaineen lisäksi siis myös tietty määrä sivuaineopintoja, jotka rakentuvat useamman eri tieteenalan kursseista. Sivuaineopinnot kattavat kasvatustieteissä jopa 50% (!!!) kandin tutkintoon valittavista kursseista.

Kandin tutkintoon on pakollista valita 1 pitkä sivuaine, mikä tarkoittaa sitä, että kyseisestä sivuaineesta suoritetaan sekä perusopinnot että aineopinnot, aivan kuten omasta pääaineestakin.

Pitkän sivuaineen lisäksi kandiin voi valita:
A) yhden lyhyen sivuaineen, josta suoritetaan vain perusopinnot ja sen lisäksi pari muuta (esim. kielten) kurssia
TAI
B) erilaisia sivuaineiden kursseja oman mielenkiinnon mukaan suorittamatta mistään oppiaineesta perusopintokokonaisuutta.

Alla vielä sivuaineiden valintamahdollisuudet selkeämmin kuvattuna:

Pitkä sivuaine + lyhyt sivuaine + pari muuta kurssia

TAI

Pitkä sivuaine + muita kursseja

Itse päädyin sivuainekokonaisuuksissa jälkimmäiseen vaihtoehtoon, eli valitsin sosiologian pitkäksi sivuaineeksi ja sen ohelle psykologian- ja kielten kursseja

Sosiologian pitkä sivuaine + 2 kurssia psykologiaa + kielten kursseja

Koska kandin sivuaineopintoni ovat vielä viimeistelemättä, tuleva kevät näyttää, valitsenko vielä lisää psykologian kursseja sivuaineikseni vai pitäydynkö yllä olevassa suunnitelmassa. Kurssivalintoja voi siis vielä muokata useaan otteeseen opintojen kuluessa (myös sivuainetta voi vaihtaa, jos mieli muuttuu). Opintojen alussa ei vielä tarvitse tietää tarkasti, mitä kaikkea aikoo yliopistolla opiskella tulevan 5 vuoden aikana. Toki kurssivalintoja tehdessä auttaa, jos tietää suunnilleen, mikä itseään kiinnostaa, mutta kaikkiin tieteenaloihin ja oppiaineisiin pääsee kuitenkin tutustumaan vielä yliopisto-opintojen alettua.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sivuaineopinnoista löydät lisätietoa kasvatustieteen laitoksemme sivuilta: https://www.jyu.fi/edu/laitokset/kas/opiskelu/vapaasti-valittavat-opinnot. Sivun alaosassa on linkki "Vapaat sivuaineet täällä" jonka kautta pääset tarkastelemaan eri tieteenalojen ja oppiaineiden sivuainemahdollisuuksia. Jos kaipaat lisätietoa jostakin tietystä sivuaineesta, kurkkaa kyseisen tiedekunnan ja opetusta järjestävän laitoksen nettisivut tai laittele minulle viestiä niin etsin puuttuvat tiedot sinulle! :)

KASVATUSTIETEEN OPINTOJEN SISÄLTÖ

Ja nyt pienen tauon jälkeen siihen varsinaiseen aiheeseen eli yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opintojen sisältöön:


KANDIDAATIN JA MAISTERIN TUTKINTO

Kasvatustieteen opinnot on jaettu kolmivuotiseen kandidaatin tutkintoon ja kaksivuotiseen maisterin tutkintoon, joista kandidaatin tutkinto suoritetaan ensin. Kandidaatin tutkinto koostuu pääaineen yleis-, perus- ja aineopinnoista sekä sivuaineista. Maisterintutkinto puolestaan koostuu pääaineen yleis- ja syventävistä opinnoista sekä sivuaineista.

Tarkoituksena on siis, että omaan pääaineeseen ja sivuaineisiin tutustutaan ensin perusopinnoissa, joiden avulla opiskeltavasta tieteenalasta saa yleiskatsauksen. Perusopinnoissa esitellään yleensä tieteenalan eri toimintakenttiä ja tutkimuskohteita aika yleisellä tasolla. Aineopintovaiheessa näihin toimintakenttiin ja tutkimuskohteisiin tutustutaan lähemmin ja samalla valmentaudutaan oman kandidaatin tutkielman (eli proseminaarin) tekoon. Syventävissä opinnoissa omaa asiantuntemusta opiskeltavasta alasta syvennetään edelleen ja tutustutaan tarkemmin itseä kiinnostaviin tutkimuskohteisiin ja ilmiöihin omaa maisterin tutkielmaa (eli gradua) silmällä pitäen.

Jyväskylän yliopiston kasvastustieteen koulutukseen hakiessa, haetaan automaattisesti koko viisivuotiseen koulutukseen, eli kadidaatin tutkinnon suoritettuaan ei tarvitse enää erikseen hakea maisteriohjelmaan. Ellei sitten halua vaihtaa maisteriohjelmaa johonkin muuhun esim. ohjausalan maisteriohjelmaan, jonka mainitsin edellisessä kirjoituksessani.

Alla kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen kandidaatin tutkinnon rakenne ilman sivuaineita

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------


PERUSOPINNOT

Kandidaatin tutkintoon kuuluu omasta pääaineesta ensinnäkin perusopinnot, jotka on ajateltu suoritettavan opintojen ensimmäisen vuoden aikana.  Perusopintoihin kuuluu 5 kurssia, joista kolme ensimmäistä ovat yhteisiä koko kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelijoille (tarkoittaa sitä, että myös Opettajankoulutuslaitoksella opiskelevat ja erityispedagogiikan tai varhaiskasvatuksen opiskelijat suorittavat nämä samat kurssit) ja kaksi viimeistä vain yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen pääaineopiskelijoille. Nämä kurssit ovat:

- Kasvatuksen filosofiset ja historialliset perusteet
- Kasvatustieteen psykologiset perusteet
- Kasvatustieteen sosiologiset perusteet
------------------------------------------------------------
- Kasvatustieteellinen tutkimus
- Kasvatusajattelu ja koulutuspolitiikka



AINEOPINNOT

Perusopintojen lisäksi omasta pääaineesta suoritetaan aineopinnot toisen ja kolmannen opintovuoden aikana. Aineopintoihin kuuluu tutkimusmenetelmäopintoja, pakollisia sisältöopintoja, valinnaisia sisältöopintoja sekä proseminaari, eli kandidaatin tutkielman ja kypsyysnäytteen teko. Ennen aineopintojen aloitusta tulee päättää, haluaako opiskella yleistä kasvatustiedettä vai aikuiskasvatustiedettä pääaineenaan, sillä valinnaiset sisältöopinnot valitaan oman suuntautumisen mukaan. Kaikki muut kurssit (eli tutkimusmenetelmät, pakolliset sisältöopinnot ja proseminaari) ovat yhteisiä sekä yleisen kasvatustieteen että aikuiskasvatustieteen opiskelijoille. Aineopintojen kurssit ovat:

Tutkimusmenetelmät:
- Määrälliset tutkimusmenetelmät
- Laadulliset tutkimusmenetelmät

Pakolliset sisältöopinnot:
- Kasvatuksen ja aikuiskasvatuksen filosofis-historialliset lähestymistavat
- Kasvatussosiologian suunnannäyttäjiä
- Oppiminen ja kehitys

Valinnaiset sisältöopinnot:

Kasvatustiede:
- Koulutuksen suunnittelu ja arviointi / Oppimisen ohjaaminen
- Länsimaisen sivistyksen juuret / Kasvatus ja modernisaatio
- Oppiminen ja vuorovaikutus / Perhe ja vanhemmuus

Aikuiskasvatustiede:
- Koulutuksen suunnittelu ja arviointi / Oppimisen ohjaaminen
- Ammatillinen aikuiskoulutus ja työssä oppiminen / Henkilöstön kehittäminen yhteisöissä ja työorganisaatioissa
- Identiteettien rakentaminen aikuisten elämänkentillä / Aikuiskoulutuksen yhteiskunnalliset haasteet

Proseminaari ja kypsyysnäyte

Valinnaisista sisältöopinnoista valitaan siis yhteensä 3 kurssia, jotka täytyy kaikki olla joko kasvatustiedettä tai aikuiskasvatustiedettä. Kultakin riviltä tulee valita yksi kurssi, eli esim. riviltä 3 kasvatustieteilijä valitsisi joko kurssin "Oppiminen ja vuorovaikutus" tai "Perhe ja vanhemmuus". Aikuiskasvatustieteilijä puolestaan valitsisi riviltä 3 joko "Identiteettien rakentaminen aikuisten elämänkentillä" tai "Aikuiskoulutuksen yhteiskunnalliset haasteet".



YLEISOPINNOT

Pääaineopintoihin kuuluu näiden perus- ja aineopintojen lisäksi yleisopintoja, jotka tarkoittavat mm. yliopisto-opiskeluun tutustumista ja oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) laatimista, pakollisia kielten kursseja, tietotekniikan kursseja, tutkimuskursseja, viestinnän kursseja, oman kasvatustieteellisen ammatillisuuden tutkimista ja työelämään tutustumista. Yleisopintoihin kuuluvat kurssit ovat yhteiset sekä kasvatustieteen että aikuiskasvatustieteen opiskelijoille ja ne kuuluu suorittaa viimeistään kolmannen opintovuoden aikana. Yleisopintojen kurssit ovat:

- Johdatus yliopisto-opiskeluun + HOPS
- Englanti
- Ruotsi
- Tieto- ja viestintätekniikka (ATK)
- SPSS (tutkimusmenetelmäkurssi)
- Kirjoitusviestintä ja puheviestintä
- Ammatillinen kasvu
- Kasvatustieteilijä työelämässä



Kasvatustieteen laitoksemme sivuilta löytyy lisätietoa opintokokonaisuuksista ja kurssisisällöistä: https://www.jyu.fi/edu/laitokset/kas/opiskelu. Sivulla ja sen vasemmassa palkissa olevien linkkien kautta pääset tarkastelemaan yleis-, perus-, aine- ja syventävien opintojen kurssitarjottimia.

KUINKA PÄÄDYIN KASVATUSTIETEEN OPISKELIJAKSI? (PART II)

...Miksi päädyin lopulta valitsemaan juuri Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen koulutuksen?

Ensinnäkin Jyväskylässä ei tarvinnut vielä heti ensimmäisenä opintovuotena päättää, halusiko opiskella yleistä kasvatustiedettä vai aikuiskasvatustiedettä (toisin kuin esim. Turussa, jossa jo hakuvaiheessa valittiin jompi kumpi). Toiseksi yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutus vaikutti laajemmalta, monipuolisemmalta ja yleissivistävämmältä kuin Joensuun koulutus, joka keskittyi ohjausalan teorioihin ja käytänteisiin. Vaikka minua kiinnosti myös ohjausalan tehtävät (kuten työnohjaus ja opinto-ohjaus), tiesin että Jyväskylässä voisin vielä maisterivaiheessa suorittaa nämä opinnot ja saada ohjaajan pätevyyden, mikäli muuttaisin mieleni varsinaisesta "ammatin" hankinnasta. (Jyväskylä ja Joensuu ovat siis ne kaksi Suomen yliopistokaupunkia, joissa voi suorittaa yliopistotasoisen ohjaajan koulutuksen.)

Jyväskylän kasvatustieteen laitoksen opintotarjonta vaikutti myös itselleni sopivammalta ja mielenkiintoisemmalta kuin Turun yliopiston opetustarjonta. Lisäksi Jyväskylä oli minulle kaupunkina suhteellisen uusi tuttavuus ja ajattelin, että olisi mukava lähteä kokeilemaan jotain täysin uutta. Tiesin myös Jyväskylän kasvatustieteellisen tiedekunnan olevan valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin arvostettu ja laadukas opinahjo. Moni tuttuni oli kyllä kertonut positiivisia opiskelukokemuksia myös Turun yliopistolta, mutta ajattelin että Jyväskylä voisi sitten olla se "minun juttuni". Myös lyhyempi välimatka (kuin Helsinki-Joensuu) ja lähellä asuvat sukulaiset vaikuttivat osaltaan päätöksentekoon.


Mikä sai minut loppujen lopuksi valitsemaan kaikista kasvatustieteen eri koulutuslinjoista juuri yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutuksen?

Olin jo kouluaikoina kiinnostunut kasvatuksesta ja koulutuksesta. Pikkutyttönä tuli leikittyä kavereiden kanssa useampaan otteeseen koulua ja arvaatte varmaan kenen täytyi saada aina olla opettajana!:D Vaikka opettajan ja/tai kouluttajan työt kiinnostavat minua jossain määrin edelleen, halusin ensisijaisesti hakeutua sellaiseen koulutukseen, joka ei valmistaisi minua suoraan mihinkään ammattiin. Itselleni oli hakiessa tärkeää, ettei tulevaisuuden ammattia tai työtehtäviä tarvinnut tietää tai päättää etukäteen, vaan että koulutus olisi sellainen, joka tarjoaisi mahdollisuudet työskennellä valmistumisen jälkeen hyvin erilaisissa työtehtävissä, eri yrityksissä, toimialoilla ja yhteiskuntasektoreilla. Halusin siis mahdollisimman laaja-alaisen, monipuolisen, eri tieteenaloja yhdistelevän ja ns. yleissivistävän koulutuksen. Nyt kolme vuotta kasvatustiedettä opiskelleena voin todeta, että sitä koulutuslinjamme todellakin on!

En myöskään kokenut varhaiskasvatusta tai erityispedagogiikkaa itselleni oikeiksi tieteenaloiksi, sillä niissä tarkastelu rajoittuu joko lasten oppimiseen ja kasvuun tai erityistä tukea tarvitseviin oppijoihin. Koin (ja koen edelleen) että yleistä kasvatustiedettä opiskellessa tarkastelua ei tarvitse rajata tiettyyn ikäryhmään tai tiettyjä ominaisuuksia omaaviin oppijoihin. Yleisessä kasvatustieteessä tarkastelunäkökulma on laajempi. Asioita ja ilmiöitä tutkitaan enemmän ns. yhteiskunnallisina ilmiöinä, mikä puolestaan vastaa omia mielenkiinnon kohteitani kuten alla olevasta käy ilmi. Koska tarkastelua ei ole rajattu mihinkään tiettyyn ikäryhmään, ei esim. esseitä kirjoitellessa mikään myöskään estä pohtimasta varhaiskasvatuksen tai erityispedagogiikan kysymyksiä. Kuitenkaan niin syvää asiantuntemusta ei näistä aloista saa oman koulutuslinjamme kautta, ellei sitten päädy opiskelemaan niitä sivuaineina.

Myös aikuiskasvatuksen ja elinikäisen oppimisen kysymykset korostuvat vain ja ainoastaan yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutuksessa (tässä siis vertailen vain oman tiedekuntamme sisäisiä koulutuslinjoja, en ota tarkasteluun mukaan esim yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan koulutuksia). En ollut koulutukseen hakiessani niinkään kiinnostunut aikuiskasvatuksesta, mutta tässä itsekin vanhetessani ja tajuttuani olevani yliopistolla yksi aikuiskoulutettavista, on aikuiskasvatuksenkin ilmiöt alkaneet kummasti kiinnostamaan ;)


Opintojen edetessä itselleni on muodostunut yhä tärkeämmäksi myös se, että pääsee vaikuttamaan opiskeltavaan sisältöön omien mielenkiinnonkohteiden eli kurssi- ja sivuainevalintojen kautta. Vaikka jokaiseen opiskeltavaan pääaineeseen liittyy aina tietty määrä pakollisia opintoja ja kursseja, loppujen lopuksi valinnanvaraa sivuaineista ja muista vapaasti valittavista kursseista kertyy todella paljon! Myös oman pääaineen sisällä on tietty määrä kursseja, joista voi valita itselleen mieluisimmat (kerron näistä enenmmän opintokokonaisuuksien ja kurssiesittelyjen yhteydessä........jos joskus pääsen sinne saakka :D). Tämä on ollut minulle erityisen tärkeää siksi, että olin jo opintoihin hakiessani kiinnostunut myös monista muista aloista ja olisin hyvin voinut hakea opiskelemaan muillekin aloille, kuten edellisessä postauksessa kerroin.

Vapaasti valittavat sivuaineet ja kurssit ovat siis mahdollistaneet sen, että olen voinut opiskella kasvatustieteen ohessa myös aikomiani kauppatieteitä ja kieliä sekä näiden lisäksi myös mm. yhteiskuntatieteellisen puolelta sosiologiaa ja psykologiaa, joita en ollut edes osannut ajatella itselleni mahdollisiksi "oppiaineiksi" yliopistolle hakiessani! Oikeastaan jo fuksivuonna tuntui siltä, että mielenkiintoisia tieteenaloja löytyy yliopistolta niin paljon että joutuisin viettämään koko loppuelämäni yliopistolla jos haluaisin opiskella kaikkia niitä :D

Huomasin, että moni muukin opiskelijalähettiläs on aiemmin kirjoitellut samasta ilmiöstä: valinnanvaikeus opintoihin hakemisessa tai sivuaineiden valitsemisessa johtuukin yleisesti siitä, että valinnanvaraa on niin paljon! Parempi kuitenkin niin, kuin että koulutusaloja ja valinnanvaraa olisi liian vähän, eikö?

Valtakunnallisen koulutuskentän hahmottamiseksi ja valinnanvaikeuden helpottamiseksi, suosittelen lämpimästi hankkimaan mahdollisimman paljon tietoa ja kokemuksia itseä kiinnostavasta koulutuksesta ennen pääsykokeisiin valmistautumista ja opintoihin hakemista. Yliopiston nettisivut, hakijaoppaat ja Avoin yliopisto ovat muuan muassa oivallisia väyliä tähän, unohtamatta tietenkään meitä opiskelijalähettiläitä ;) Laitahan siis rohkeasti kysymystä tulemaan, jos jokin mietityttää yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutukseen hakemisesta. Vastaan kaikkiin kysymyksiin mielelläni! :)