maanantai 28. tammikuuta 2013
MIHIN YLIOPISTO-OPINNOISTA VALMISTUTAAN?
Kysymys, jonka kuulee useimmiten lukiolaisten tai muiden yliopistolle aikovien suusta on "Miksikä yliopisto-opinnoista valmistutaan?" Ajattelin että nyt viimeistään olisi korkea aika vastata tuohon kysymykseen......vastaukseni kuuluu: ei miksikään.
Totta on, että Lääkiksessä tai OKL:ssä opiskelevat useimmiten valmistuvat lääkäreiksi ja opettajiksi. Suurin osa yliopistokoulutuksista on kuitenkin niin kutsuttuja "generalistikoulutuksia", jolla tarkoitetaan sitä, etteivät kyseiset koulutukset valmista opiskelijoita suoraan mihinkään ammattiin. Koulutukset antavat tietoja, taitoja ja valmiuksia työskennellä monissa erilaisissa oman alan työtehtävissä. Sivuainevalinnoilla ja omalla erikoistumisella voi tietysti vaikuttaa siihen, millaisiin alan työtehtäviin haluaa suuntautua. Loppujen lopuksi kuitenkin kaikilla valmistuneilla on melko yhtäläiset mahdollisuudet työskennellä samoissa (moninaisissa) oman alansa tehtävissä. Tämä pätee niin kasvatustieteiden, yhteiskuntatieteiden, kauppatieteiden, luonnontieteiden, humanististen tieteiden, informaatiotieteiden kuin liikuntatieteidenkin koulutuksiin.
Jos lukion jälkeen halajaa itselleen suoraa ammattia, suosittelen hakeutumista jonkin ammattiopiston linjalle. Tämä siksi, etteivät myöskään ammattikorkeakoulut valmenna opiskelijoitaan varsinaisesti suoraan mihinkään ammattiin. Tradenomit ja restonomit mm. voivat työskennellä hyvin monenlaisissa kaupallisen, hotelli-, ravintola- ja turismialan työtehtävissä - jopa kilpailla samoista työpaikoista yliopistokoulutuksen saaneiden hakijoiden kanssa.
Joillekin AMKlaisille ja yliopistolaisille tämä epätietoisuus tulevista työtehtävistä voi olla ahdistavaa - toisille se on helpotus. Itse aikoinaan hakeuduin kasvatustieteen koulutukseen sillä perusteella, etten halunnut määritellä tulevia työtehtäviäni etukäteen. Halusin, että valmistuttuani minulla olisi mahdollisuudet työskennellä erilaisissa kasvatus- ja koulutusalan tehtävissä eri työorganisaatioissa, toimialoilla ja yhteiskuntasektoreilla.
Edelleenkään en osaa vastata usein kohtaamaani kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona?" Kohta neljän opintovuoden jälkeen osaan kuitenkin (jo!) luetella työtehtäviä, joista olen kiinnostunut ja joihin ensisijaisesti tähtään valmistuttuani. Eri asia sitten, päädynkö koskaan näihin työtehtäviin. Työmahdollisuudet ja luodut suhteet voivat suunnata työuraa aivan uusille vesille ja kiinnostuksen kohteetkin voivat vielä muuttua moneen kertaan matkan varrella. Koska koulutuksemme takaa laajan ja monipuolisen alan asiantuntemuksen sekä paljon valinnanmahdollisuuksia matkan varrella, en kuitenkaan ole peloissani, ettenkö tulisi löytämään itselleni sopivia ja mielenkiintoisia työhaasteita lukuisten valinnanmahdollisuuksien joukosta. Mikään ei myöskään estä jatkokouluttautumasta ja hankkimasta erikoisosaamista jostakin alan työhtehtävistä myöhemminkin - varsinkaan kun työtehtävien seuratessa tietoyhteiskunnan kehitystä täydennyskoulutusta tarvitaan tälläkin hetkellä kaikissa olemassa olevissa ammateissa.
Kasvatuksen ja koulutuksen yhteiskunnallisen arvostuksen noustessa entisestään, niin varhais- kuin aikuiskoulutuksenkin kysymyksiin tullaan tulevaisuudessa kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Alalla tullaan tarvitsemaan työntekijöitä, jotka ovat saaneet pohjakoulutuksensa vuosituhanteen vaihteessa ts. henkilöitä, jotka tunnustavat elinikäisen oppimisen tarpeen, osaavat luoda ja kehittää innovatiivisesti uusia kasvatus- ja koulutusratkaisuja ja jotka omaavat hyvät tietotekniset- ja tiimityöskentelytaidot. Suurten ikäluokkien eläköityessä alalle (kuin alalle) tarvitaan uutta verta, joka osaa kehittää nykyistä kasvatus- ja koulutuskenttää entistä enemmän tietoyhteiskuntaamme tukevaksi ja vanhentuneita käytäntöjä uudistaviksi. (HUOM! Uudistaviksi, ei uusintaviksi!). Juurikin kehitystä ja suunnittelua vaativiin työtehtäviin yliopistolaisilla on hyvät mahdollisuudet päästä - generalistikoulutukset kun eivät määrittele mitä ja miten suunnitellaan. Kohteet ja keinot päättää työntekijä itse (yhteistyössä muiden kollegoidensa kanssa).
* * * * *
Jos siis suora ammatinvalinta kiinnostaa, kurkkaa ammattikoulujen ja -opistojen tarjoamat koulutuslinjat. Jos taas halajat laajempaan ja ei-niin ennaltamääriteltyyn koulutukseen ja ammattiin, selaile ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opetustarjontaa. Jos kaipaat enemmän kontaktiopetusta, käytännön harjoittelua ja "koulumaisuutta", suuntaa ammattikorkeaan. Jos taas olet kiinnostunut luomaan ja kehittämään uutta itse, uskot kyekeneväsi haastamaan itsesi kriittiseen, teoreettiseen ja itsenäiseen opiskeluun sekä olet kiinnostunut kasvatustieteen alasta, tule ihmeessä yliopistolle!
Okei, ehkä vähän mustavalkoinen ja puolueellinen kuva :D Suosittelen siis rohkeasti kyselemään ammattikorkeaa ja ammattiopistoja koskevista opinnoista tutuilta, jotka opiskelevat kyseisissä opinahjoissa. Itse on vaikea ottaa kantaa sellaiseen, josta ei juurikaan ole kokemusta. Enkä todellakaan sano, että yliopisto-opiskelu olisi kaikille aina yhtä ruusuilla tanssimista - itsenäisten töiden määrä ja omista opinnoista yksin vastuussa oleminen voi välillä ottaa astetta enemmänkin pannuun. Loppujen lopuksi kuitenkin loputon istumalihasten harjoittaminen ja aivosolujen pyörittely palkitaan! Viimeistään sitten siellä työelämässä.....ainakin toivon niin ;)
tiistai 8. tammikuuta 2013
KASVATUSTIETEILIJÄN TYÖLLISTYMINEN
Tämä blogiteksti ei ihan ennättänyt enää viime vuoden puolelle, mutta kuten lupailin ohessa juttua kasvatustieteilijän työllistymismahdollisuuksista...
Kasvatustieteilijöiden työkentän voi pääpirteissään jakaa kolmeen osaan:
OPETUS JA KOULUTTAMINEN
Kasvatustieteistä valmistuneena voi luonnollisesti työskennellä opettamiseen ja kouluttamiseen liittyvissä työtehtävissä. Useimmiten opettajana/kouluttajana toimiminen vaatii pedagogista pätevyyttä. Omissa opinnoissamme aikuiskouluttajan pätevyyden voi hankkia hakemalla maisteriopintoihin integroituun APE-ohjelmaan, jossa aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot suoritetaan ikään kuin maisteriopintojen pitkänä sivuaineena. Aikuiskouluttajia työskentelee julkisella-, yksityisellä- ja kolmannella sektorilla mm. yritysten henkilöstökouluttajina, koulutusta tarjoavissa ulkopuolisissa yrityksissä, työväenopistoissa, muun vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ja korkeakouluissa.
SUUNNITTELU JA HALLINTO
Uskaltaisin veikata, että suurin osa opiskelijoistamme päätyy suunnittelun ja hallinnon tehtäviin eri toimialoille ja sektoreille. Suunnittelun ja hallinnon tehtävät voivat sisältää työtehtäviä aika laidasta laitaan toimialasta, työorganisaatiosta ja tittelistä riippuen. Alan töitä voi tehdä mm. koulutussuunnittelijana, henkilöstökehittäjänä, henkilöstöpäällikkönä, henkilöstökonsulttina, projektipäällikkönä, koordinaattorina jne. Alla pari esimerkkiä:
Koulutussuunnittelijat suunnittelevat koulutuskokonaisuuksia joko
- omalle oppilaitokselle/työorganisaatiolleen (esim. työväenopistot ja korkeakoulut) tai
- tuottavat koulutuspaketteja ulkopuolisille henkilöille/työorganisaatioille
(esim. korkeakoulujen alaiset täydennyskoulutuskeskukset kuten EduCluster Finland ja JAMK tai yksityiset täydennyskoulutusta tarjoavat yritykset kuten TOKIA ja Markkinointi-Instituutti).
Koulutuksen suunnitteluun kuuluu opetettavien aihesisältöjen ja kouluttajien valitseminen, koulutuksen budjetointi ja rahoituksen hankkiminen, koulutusten markkinointi, koulutuksen aikatauluttaminen, koulutustilojen hankkiminen ja muista käytännön järjestelyistä huolehtiminen. Kouluttajan ja koulutussuunnittelijan työtehtävät voivat monesti myös olla päällekkäisiä, niin että kouluttaja huolehtii myös koulutuksensa suunnittelusta ja koulutuksen suunnittelija käytännön kouluttamisesta. Kasvatusta ja koulutusta suunnitellaan myös laajemmin valtakunnallisella (OPH ja OKM ) sekä kansainvälisellä tasolla (esim. EU, YK, UNICEF).
Henkilöstöhallinnon tehtävissä pureudutaan työorganisaation henkilöstöä eli työntekijöitä ja heidän työsuhteitaan koskeviin asioihin: työsopimuksiin, rekrytointiin, työaikaan, työtiloihin, työterveyteen, työhyvinvointiin jne. Työ on pitkälti monipuolista koordinointityötä, jossa työskennellään eri toimitahojen kuten esimiesten, alaisten ja työterveydenhuollon kanssa. Henkilöstöhallinnon tehtävänä on toimia yrityksen johdon tukena järjestellen työhyvinvointiin ja työsopimuksiin liittyviä asioita sekä auttaa tarvittaessa ratkomaan esimiesten ja alaisten välisiä erimielisyys- tai ongelmatilanteita.
Henkilöstöhallinnon tehtäviin voi kuulua myös henkilöstön kehittämiseen liittyviä tehtäviä, kuten henkilöstökoulutusten suunnittelua ja järjestämistä sekä kehitys- ja palkkakeskustelujen suunnittelua ja toteuttamista. Tarkoituksena on siis, että henkilöstön osaamista ja työhyvinvointia pyritään kehittämään yhteistyössä strategisen johdon kanssa työn tuottavuuden ja yritystoiminnan kannattavuuden lisäämiseksi. Työorganisaation koosta ja rakenteesta riippuu, kuinka paljon erilaisia työtehtäviä omaan työnkuvaan henkilöstöhallinnossa/-kehityksessä kuuluu. Alan tehtävissä työskenteleviä löytyy kaikista vähänkään isommista yrityksistä niin julkiselta-, yksityiseltä- kuin kolmanneltakin sektorilta.
TUTKIMUS
Yliopistolta saa valmiudet myös tutkimustyöhön. Omia tutkimustaitoja voi halutessaan vahvistaa yliopistolla lisensiaatin ja tohtorin jatko-opinnoissa. Tutkimusprojekteja on hyvin monenlaisia: lyhyitä/vuosien mittaisia, kyselyinä/haastatteluina/havainnointina toteutettuja, tilaustöinä tehtyjä/itse suunniteltuja ja eri tarpeisiin kuten koulutuksen kehittämiseen, lasten ja vanhempien hyvinvointiin, henkilöstön johtamiseen jne. suunnattuja. Tutkijana voi toimia mm. erilaisissa tutkimuslaitoksissa (esim. JY:n koulutuksen tutkimuslaitos), korkeakouluissa, konsultointiyrityksissä tai oman työorganisaation sisällä tehden pienimuotoisempia tutkimuksia.
Koulutuksen, suunnittelun, hallinnon ja tutkimuksen lisäksi kasvatustieteilijöitä työskentelee myös työn ja opintojen ohjaukseen liittyvissä tehtävissä, koulutuksen kansainvälisyyttä koskevissa tehtävissä ja muissa erinäisissä kasvatus- ja koulutusalan asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä.
Kasvatustieteilijöiden työkentän voi pääpirteissään jakaa kolmeen osaan:
OPETUS JA KOULUTTAMINEN
Kasvatustieteistä valmistuneena voi luonnollisesti työskennellä opettamiseen ja kouluttamiseen liittyvissä työtehtävissä. Useimmiten opettajana/kouluttajana toimiminen vaatii pedagogista pätevyyttä. Omissa opinnoissamme aikuiskouluttajan pätevyyden voi hankkia hakemalla maisteriopintoihin integroituun APE-ohjelmaan, jossa aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot suoritetaan ikään kuin maisteriopintojen pitkänä sivuaineena. Aikuiskouluttajia työskentelee julkisella-, yksityisellä- ja kolmannella sektorilla mm. yritysten henkilöstökouluttajina, koulutusta tarjoavissa ulkopuolisissa yrityksissä, työväenopistoissa, muun vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ja korkeakouluissa.
 |
| Kuva: eofdreams.com |
SUUNNITTELU JA HALLINTO
Uskaltaisin veikata, että suurin osa opiskelijoistamme päätyy suunnittelun ja hallinnon tehtäviin eri toimialoille ja sektoreille. Suunnittelun ja hallinnon tehtävät voivat sisältää työtehtäviä aika laidasta laitaan toimialasta, työorganisaatiosta ja tittelistä riippuen. Alan töitä voi tehdä mm. koulutussuunnittelijana, henkilöstökehittäjänä, henkilöstöpäällikkönä, henkilöstökonsulttina, projektipäällikkönä, koordinaattorina jne. Alla pari esimerkkiä:
Koulutussuunnittelijat suunnittelevat koulutuskokonaisuuksia joko
- omalle oppilaitokselle/työorganisaatiolleen (esim. työväenopistot ja korkeakoulut) tai
- tuottavat koulutuspaketteja ulkopuolisille henkilöille/työorganisaatioille
(esim. korkeakoulujen alaiset täydennyskoulutuskeskukset kuten EduCluster Finland ja JAMK tai yksityiset täydennyskoulutusta tarjoavat yritykset kuten TOKIA ja Markkinointi-Instituutti).
Koulutuksen suunnitteluun kuuluu opetettavien aihesisältöjen ja kouluttajien valitseminen, koulutuksen budjetointi ja rahoituksen hankkiminen, koulutusten markkinointi, koulutuksen aikatauluttaminen, koulutustilojen hankkiminen ja muista käytännön järjestelyistä huolehtiminen. Kouluttajan ja koulutussuunnittelijan työtehtävät voivat monesti myös olla päällekkäisiä, niin että kouluttaja huolehtii myös koulutuksensa suunnittelusta ja koulutuksen suunnittelija käytännön kouluttamisesta. Kasvatusta ja koulutusta suunnitellaan myös laajemmin valtakunnallisella (OPH ja OKM ) sekä kansainvälisellä tasolla (esim. EU, YK, UNICEF).
Henkilöstöhallinnon tehtävissä pureudutaan työorganisaation henkilöstöä eli työntekijöitä ja heidän työsuhteitaan koskeviin asioihin: työsopimuksiin, rekrytointiin, työaikaan, työtiloihin, työterveyteen, työhyvinvointiin jne. Työ on pitkälti monipuolista koordinointityötä, jossa työskennellään eri toimitahojen kuten esimiesten, alaisten ja työterveydenhuollon kanssa. Henkilöstöhallinnon tehtävänä on toimia yrityksen johdon tukena järjestellen työhyvinvointiin ja työsopimuksiin liittyviä asioita sekä auttaa tarvittaessa ratkomaan esimiesten ja alaisten välisiä erimielisyys- tai ongelmatilanteita.
Henkilöstöhallinnon tehtäviin voi kuulua myös henkilöstön kehittämiseen liittyviä tehtäviä, kuten henkilöstökoulutusten suunnittelua ja järjestämistä sekä kehitys- ja palkkakeskustelujen suunnittelua ja toteuttamista. Tarkoituksena on siis, että henkilöstön osaamista ja työhyvinvointia pyritään kehittämään yhteistyössä strategisen johdon kanssa työn tuottavuuden ja yritystoiminnan kannattavuuden lisäämiseksi. Työorganisaation koosta ja rakenteesta riippuu, kuinka paljon erilaisia työtehtäviä omaan työnkuvaan henkilöstöhallinnossa/-kehityksessä kuuluu. Alan tehtävissä työskenteleviä löytyy kaikista vähänkään isommista yrityksistä niin julkiselta-, yksityiseltä- kuin kolmanneltakin sektorilta.
 |
| Kuva: footage.shutterstock.com |
TUTKIMUS
Yliopistolta saa valmiudet myös tutkimustyöhön. Omia tutkimustaitoja voi halutessaan vahvistaa yliopistolla lisensiaatin ja tohtorin jatko-opinnoissa. Tutkimusprojekteja on hyvin monenlaisia: lyhyitä/vuosien mittaisia, kyselyinä/haastatteluina/havainnointina toteutettuja, tilaustöinä tehtyjä/itse suunniteltuja ja eri tarpeisiin kuten koulutuksen kehittämiseen, lasten ja vanhempien hyvinvointiin, henkilöstön johtamiseen jne. suunnattuja. Tutkijana voi toimia mm. erilaisissa tutkimuslaitoksissa (esim. JY:n koulutuksen tutkimuslaitos), korkeakouluissa, konsultointiyrityksissä tai oman työorganisaation sisällä tehden pienimuotoisempia tutkimuksia.
 |
| Kuva: richardgjonesjr.com |
Koulutuksen, suunnittelun, hallinnon ja tutkimuksen lisäksi kasvatustieteilijöitä työskentelee myös työn ja opintojen ohjaukseen liittyvissä tehtävissä, koulutuksen kansainvälisyyttä koskevissa tehtävissä ja muissa erinäisissä kasvatus- ja koulutusalan asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä.
perjantai 28. joulukuuta 2012
MILLAISELLE OPPIJALLE KASVATUSTIETEEN OPINNOT SOVELTUVAT?
WARNING!
Aivan aluksi haluan huomauttaa, että ao. teksti pohjautuu täysin omiin ja lähimpien opiskelutovereideni kokemuksiin kasvatustieteiden opiskelusta. Koska jokaisen oppimiskokemukset ovat yksilöllisiä, ei tästä blogitekstistä pidä ottaa mitään valmista ohjenuoraa itselleen. Toivon kuitenkin, että tämä kirjoitus antaisi jonkinlaista os.viittaa teille siitä, millaista opiskelu yliopistossa ja kasvatustieteen koulutuksessa muutamalle meistä on.... joten millaiselle oppijalle kasvatustieteen opinnot mielestäni soveltuvat?
-------------------------------------------------------------------------
KASVATUSTIETEILIJÄ ON:
a) kiinnostunut kasvatus- ja koulutusalasta
b) tunnollinen ja vastuuntuntoinen
c) kykenee/haluaa opiskella itsenäisesti
d) haluaa oppia asioista syvällisesti ja laajasti
e) kriittinen ja reflektiivinen
(HUOM! kaikkia näitä ei tarvitse osata vielä opintojen alussa! voin vakuuttaa, että kaikkia taitoja pääsee ja joutuu harjoittelemaan vielä useaan otteeseen opintojen aikana ;) )
Kasvatustieteen alalla pitää luonnollisesti olla kiinnostunut kasvatuksesta ja koulutuksesta, mutta kiinnostusta on hyvä olla laajemmin ja monipuolisemmin myös muita aloja kohtaan. Koska tarkastelu on enemmän yhteiskunnallista kuin pedagogista (ilman pedagogiikan opintoja), on hyvä osata pohtia asioita eri näkökulmista ja yhdistellä oppimaansa eri tieteenaloilta/oppiaineista. Laaja-alainen ja syvällinen oppiminen tarkoittaa tässä myös sitä, että opeteltavia asioita haluaa todella oppia ymmärtämään ja soveltamaan, eikä muistamaan pelkästään ulkoa. Kun jokaiseen tenttiin on jo yksistään 2-4 kirjaa luettavana, ei ulkoa muistaminen ole edes mahdollista - ainakaan ilman että pää prakaa! Pääsykokeisiin valmistautuminen sanasta sanaan onkin sitten aivan eri asia ;)
Eräs haastattelemani vuosikurssilainen totesi viime keväänä, että "itse näissä opinnoissa synnytetään omaa oppimista tän oman ajatustyön kautta". Kuulostaa ehkä hassulta, mutta osuu oikeastaan naulan kantaan! Kasvatustieteissä (ja yliopisto-opinnoissa yleensäkin) oppimisen päämääränä on oivaltaa asioita itse
Koska suurin osa yllä mainitusta ajatustyöstä tehdään itsenäisesti (vaikkakin opetuksesta ja ryhmäkeskusteluista voi saada siihen virikkeitä), opiskelu vaatii opiskelijalta itsenäistä otetta. Itsenäisellä otteella tarkoitetaan mm. sitä, että kykenee opiskelemaan pääsääntöisesti yksin, on itse vastuussa omasta oppimisestaan ja opintojen etenemisestä, osaa arvioida omaa oppimistaan ja tämän kautta myös ohjata oppimistaan haluttuun suuntaan. Koska oikeita vastauksia ja lopullisia totuuksia ei juurikaan ole, kukaan opettajista ei myöskään voi osoittaa sormella niitä asioita, jotka sinun tulisi vielä oppia. Siksi tarvitaan reflektiivisyyttä ja itseohjautuvuutta.
Reflektiivisyyteen liittyy myös se, että tiedostaa omat mielenkiinnonkohteet ja osaa ohjata oppimistaan tehokkasti niitä kohti. Koska ala on laaja ja "moniammatillinen", ei kaikesta millään voi oppia kaikkea! Selvittämällä omat mielenkiinnonkohteet ja sivuainemahdollisuudet, pääsee opiskelemaan juuri sitä mikä itseä eniten kiinnostaa. Samalla tulee kartuttaneeksi myös omaa erikois- ja ammatillista osaamista, joista on varmasti hyötyä myös työmarkkinoilla :)
Aivan aluksi haluan huomauttaa, että ao. teksti pohjautuu täysin omiin ja lähimpien opiskelutovereideni kokemuksiin kasvatustieteiden opiskelusta. Koska jokaisen oppimiskokemukset ovat yksilöllisiä, ei tästä blogitekstistä pidä ottaa mitään valmista ohjenuoraa itselleen. Toivon kuitenkin, että tämä kirjoitus antaisi jonkinlaista os.viittaa teille siitä, millaista opiskelu yliopistossa ja kasvatustieteen koulutuksessa muutamalle meistä on.... joten millaiselle oppijalle kasvatustieteen opinnot mielestäni soveltuvat?
-------------------------------------------------------------------------
KASVATUSTIETEILIJÄ ON:
a) kiinnostunut kasvatus- ja koulutusalasta
b) tunnollinen ja vastuuntuntoinen
c) kykenee/haluaa opiskella itsenäisesti
d) haluaa oppia asioista syvällisesti ja laajasti
e) kriittinen ja reflektiivinen
(HUOM! kaikkia näitä ei tarvitse osata vielä opintojen alussa! voin vakuuttaa, että kaikkia taitoja pääsee ja joutuu harjoittelemaan vielä useaan otteeseen opintojen aikana ;) )
Kasvatustieteen alalla pitää luonnollisesti olla kiinnostunut kasvatuksesta ja koulutuksesta, mutta kiinnostusta on hyvä olla laajemmin ja monipuolisemmin myös muita aloja kohtaan. Koska tarkastelu on enemmän yhteiskunnallista kuin pedagogista (ilman pedagogiikan opintoja), on hyvä osata pohtia asioita eri näkökulmista ja yhdistellä oppimaansa eri tieteenaloilta/oppiaineista. Laaja-alainen ja syvällinen oppiminen tarkoittaa tässä myös sitä, että opeteltavia asioita haluaa todella oppia ymmärtämään ja soveltamaan, eikä muistamaan pelkästään ulkoa. Kun jokaiseen tenttiin on jo yksistään 2-4 kirjaa luettavana, ei ulkoa muistaminen ole edes mahdollista - ainakaan ilman että pää prakaa! Pääsykokeisiin valmistautuminen sanasta sanaan onkin sitten aivan eri asia ;)
Eräs haastattelemani vuosikurssilainen totesi viime keväänä, että "itse näissä opinnoissa synnytetään omaa oppimista tän oman ajatustyön kautta". Kuulostaa ehkä hassulta, mutta osuu oikeastaan naulan kantaan! Kasvatustieteissä (ja yliopisto-opinnoissa yleensäkin) oppimisen päämääränä on oivaltaa asioita itse
- luetun (tenttikirjat, tutkimukset, lehtiartikkelit),
- puhutun (luennot, ryhmäkeskustelut, pienopetus) ja
- kirjoitetun (esseet, oppimispäiväkirjat, raportit)
Koska suurin osa yllä mainitusta ajatustyöstä tehdään itsenäisesti (vaikkakin opetuksesta ja ryhmäkeskusteluista voi saada siihen virikkeitä), opiskelu vaatii opiskelijalta itsenäistä otetta. Itsenäisellä otteella tarkoitetaan mm. sitä, että kykenee opiskelemaan pääsääntöisesti yksin, on itse vastuussa omasta oppimisestaan ja opintojen etenemisestä, osaa arvioida omaa oppimistaan ja tämän kautta myös ohjata oppimistaan haluttuun suuntaan. Koska oikeita vastauksia ja lopullisia totuuksia ei juurikaan ole, kukaan opettajista ei myöskään voi osoittaa sormella niitä asioita, jotka sinun tulisi vielä oppia. Siksi tarvitaan reflektiivisyyttä ja itseohjautuvuutta.
Reflektiivisyyteen liittyy myös se, että tiedostaa omat mielenkiinnonkohteet ja osaa ohjata oppimistaan tehokkasti niitä kohti. Koska ala on laaja ja "moniammatillinen", ei kaikesta millään voi oppia kaikkea! Selvittämällä omat mielenkiinnonkohteet ja sivuainemahdollisuudet, pääsee opiskelemaan juuri sitä mikä itseä eniten kiinnostaa. Samalla tulee kartuttaneeksi myös omaa erikois- ja ammatillista osaamista, joista on varmasti hyötyä myös työmarkkinoilla :)
torstai 13. joulukuuta 2012
OPETUS JA OPISKELU YLIOPISTOSSA
Edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että kurssisuorituksen saaminen ja opintopisteiden kartuttaminen omaan opintorekisteriin vaatii sitä, että tekee kaikki kurssilla vaadittavat tehtävät aikataulussa ja on paikalla niissä tapaamisissa, joissa läsnäolo on pakollista. Mitä nämä kurssilla vaadittavat tehtävät sitten ovat? Entä mitä tarkoittaa läsnäolopakolliset tunnit?
TENTIT, ESSEET, OPPIMISPÄIVÄKIRJAT JA RAPORTIT
Suurin osa kasvatustieteen opinnoista painottuu itsenäiseen työskentelyyn, jolla tarkoitetaan opiskelijan omalla ajalla tapahtuvaa opiskelua. Itsenäisistä opiskelumenetelmistä yleisimpiä ovat kirjatentteihin valmistautumiset ja esseiden kirjoittelut. Näitä riittää opinnoissamme....PALJON! Kirjatenttejä kertyy eniten sivuaineopinnoissa, kun taas pääaineopinnoissa monet kurssisuoritustavat saa valita itse (esim. osallistuuko opetukseen ja siellä teetettäviin tehtäviin, suorittaako kurssin kirjatenttinä, esseenä, lukupiirinä jne.)
Kirjatentit ovat vastaavia kuin koulukokeet - niihin luetaan tietty tenttialue ja vastataan tenttitilaisuudessa opettajan valmistelemiin kysymyksiin. Useimmiten tenttivastaukset tulee olla esseemuotoisia, mutta myös monivalintoja ja käsitteiden määrittelyjä vaativia tehtäviä on nähty käytettävän tenteissä. Varsinaisia tenttiviikkoja ei kasvatustieteen opinnoissa ole, vaan tenttejä tehdään oman tahdin mukaan ympäri lukuvuoden.
Esseet ovat varmasti monelle tuttuja jo lukiosta. Se mikä erottaa yliopistoesseet lukioesseistä, on niiden tieteellisyys. Yliopistolla esseitä kirjoitellessa valitaan jokin kysymys/ongelma, jota tutkitaan kirjallisuuden ja omien näkemysten pohjalta. Esseet siis perustuvat kurssikirjoihin, joita on yhtä esseetä kohden yleensä minimissään 2. Esseissä tulee osata asiasisällön ohella perustella omat näkemyksensä ja hallita tieteellinen viittaustekniikka. Kanditason töissä yhden esseen pituus on n. 10 sivua.
Oppimispäiväkirjoja kirjoitetaan yleisimmin kursseilla, joissa on luentoja tms. kontaktiopetusta. Oppimispäiväkirjoissa on tarkoitus vapaamuotoisesti pohtia omaa oppimistaan luentojen ja tapaamisten pohjalta. Tarkoitus ei ole referoida luentojen tai tapaamisten sisältöä, vaan pohtia niitä ajatuksia ja sitä oppimista, joita tapaamiset ovat itsessä herättäneet.
Raporteissa nimenmukaisesti raportoidaan opettajalle kurssin aikana tehdystä työstä. Usein samalla myös pohditaan sitä, mitä kurssin aikana on tullut opittua, aivan kuten oppimispäiväkirjoissakin. Erikseen on sitten tutkimusraportit, joissa kerrotaan oman tutkimuksen tavoitteista, toteutuksesta ja lopputuloksista yksityiskohtaisesti tieteellisen tutkimuksenteon kriteerejä noudattaen. Tutkimusraportteja tehdään lähinnä oman kandin ja gradun parissa.
LUENNOT, DEMOT, LUKUPIIRIT JA SEMINAARIT
Myös kontaktiopetusta ja ryhmätyöskentelyä järjestetään kurssista riippuen seuraavissa muodoissa:
Luennot ovat yliopistolla yleisin kontaktiopetuksen muoto. Luennoilla kuunnellaan luennoitsijan pitämää esitystä ja tehdään sen pohjalta omia muistiinpanoja (jos jaksetaan :D). Luennot ovat useimmiten teoriapainotteisia. Kuulijoita voi olla kurssin koosta ja suosiosta riippuen mitä tahansa 20-400 väliltä -mitä enemmän kuulijoita, sitä vähemmän vuorovaikutusta luennoitsijan ja kuulijoiden välillä. Läsnäolo luennoilla ei kuitenkaan ole pakollista.
Demot eli demonstraatiot ovat pienryhmiä, joissa käsitellään luentojen aiheita yhdessä opettajan johdolla. Pienryhmäopetuksessa käydään keskustelua ryhmäläisten kanssa, tehdään opettajan valmistelemia tehtäviä, pidetään esitelmiä jne. Demojen tarkoituksena on, että luennoilla opittuja teorioita päästään pohtimaan syvemmin ja käytännönläheisemmin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Demolaisia voi kurssista riippuen olla 10-30 ja niillä läsnäolo on pakollista.
Lukupiirit ovat opiskelijoista koostuvia pienryhmiä, joissa yhdessä perehdytään kurssin eri aihepiireihin lukemalla kurssikirjallisuutta ja käymällä sen pohjalta keskustelua. Lukupiireissä yleensä yksi ihminen tutustuu tiettyyn kurssin aihealueeseen ja esittelee/opettaa sen tiivistetysti muille ryhmäläisille. Tämän jälkeen ryhmässä keskustellaan aiheesta ja lopuksi kootaan raportti opettajalle ryhmätyöskentelyn kulusta. Ryhmäläisiä yhdessä lukupiirissä on yleensä 3-5. Läsnäolo lukupiirin tapaamisissa on ryhmätyöskentelyn vuoksi luonnollisesti pakollista.
Seminaarit ovat vähän kuin demojen ja lukupiirien välimuoto. Seminaareissa pohditaan kurssin aihealueita yhdessä kurssitovereiden ja opettajan kanssa. Työskentely on useimmiten tiivismuotoista (voi olla esim. parin päivän pituisia seminaareja) ja vaatii myös paljon itsenäistä valmistelua. Seminaareissa tehdään paljon ryhmätöitä esim. esitelmien, tiedonhankinnan ja keskustelun muodossa. Tarkoituksena on, että kurssiaiheisiin tutustutaan seminaarin aikana itsenäisesti, pienryhmissä ja koko ryhmän kesken. Seminaareissa on osallistujia kurssista riippuen n. 10-50 ja niissä läsnäolo on pakollista.
Erikseen on sitten vielä kielten tunnit, jotka vastaavat lukiossa järjestettävää kielten opetusta.
Seminaareja, demoja ja lukupiirejä (ts. niitä "läsnäolopakollisia tunteja") kertyy kasviksen opinnoissa kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin itsenäisesti tehtävää työtä. Kontaktiopetusta sisältävillä kursseilla on yleensä yksi luento/demo (per kurssi) per viikko, sivuaineissa luentoja saattaa olla useampiakin viikossa. Oma viikkolukujärjestys riippuu siis pitkälti siitä, kuinka paljon kursseja pyörii samanaikaisesti ja millaisia opetus-/opiskelumuotoja kursseilla on käytössä. Lukuvuoteen ehtii kertyä paljon myös sellaisia päiviä, jolloin opetusta ei ole ja jolloin kurssitöitä tehdään itsenäisesti oman aikataulun mukaan.
TENTIT, ESSEET, OPPIMISPÄIVÄKIRJAT JA RAPORTIT
Suurin osa kasvatustieteen opinnoista painottuu itsenäiseen työskentelyyn, jolla tarkoitetaan opiskelijan omalla ajalla tapahtuvaa opiskelua. Itsenäisistä opiskelumenetelmistä yleisimpiä ovat kirjatentteihin valmistautumiset ja esseiden kirjoittelut. Näitä riittää opinnoissamme....PALJON! Kirjatenttejä kertyy eniten sivuaineopinnoissa, kun taas pääaineopinnoissa monet kurssisuoritustavat saa valita itse (esim. osallistuuko opetukseen ja siellä teetettäviin tehtäviin, suorittaako kurssin kirjatenttinä, esseenä, lukupiirinä jne.)
Kirjatentit ovat vastaavia kuin koulukokeet - niihin luetaan tietty tenttialue ja vastataan tenttitilaisuudessa opettajan valmistelemiin kysymyksiin. Useimmiten tenttivastaukset tulee olla esseemuotoisia, mutta myös monivalintoja ja käsitteiden määrittelyjä vaativia tehtäviä on nähty käytettävän tenteissä. Varsinaisia tenttiviikkoja ei kasvatustieteen opinnoissa ole, vaan tenttejä tehdään oman tahdin mukaan ympäri lukuvuoden.
Esseet ovat varmasti monelle tuttuja jo lukiosta. Se mikä erottaa yliopistoesseet lukioesseistä, on niiden tieteellisyys. Yliopistolla esseitä kirjoitellessa valitaan jokin kysymys/ongelma, jota tutkitaan kirjallisuuden ja omien näkemysten pohjalta. Esseet siis perustuvat kurssikirjoihin, joita on yhtä esseetä kohden yleensä minimissään 2. Esseissä tulee osata asiasisällön ohella perustella omat näkemyksensä ja hallita tieteellinen viittaustekniikka. Kanditason töissä yhden esseen pituus on n. 10 sivua.
Oppimispäiväkirjoja kirjoitetaan yleisimmin kursseilla, joissa on luentoja tms. kontaktiopetusta. Oppimispäiväkirjoissa on tarkoitus vapaamuotoisesti pohtia omaa oppimistaan luentojen ja tapaamisten pohjalta. Tarkoitus ei ole referoida luentojen tai tapaamisten sisältöä, vaan pohtia niitä ajatuksia ja sitä oppimista, joita tapaamiset ovat itsessä herättäneet.
Raporteissa nimenmukaisesti raportoidaan opettajalle kurssin aikana tehdystä työstä. Usein samalla myös pohditaan sitä, mitä kurssin aikana on tullut opittua, aivan kuten oppimispäiväkirjoissakin. Erikseen on sitten tutkimusraportit, joissa kerrotaan oman tutkimuksen tavoitteista, toteutuksesta ja lopputuloksista yksityiskohtaisesti tieteellisen tutkimuksenteon kriteerejä noudattaen. Tutkimusraportteja tehdään lähinnä oman kandin ja gradun parissa.
LUENNOT, DEMOT, LUKUPIIRIT JA SEMINAARIT
Myös kontaktiopetusta ja ryhmätyöskentelyä järjestetään kurssista riippuen seuraavissa muodoissa:
Luennot ovat yliopistolla yleisin kontaktiopetuksen muoto. Luennoilla kuunnellaan luennoitsijan pitämää esitystä ja tehdään sen pohjalta omia muistiinpanoja (jos jaksetaan :D). Luennot ovat useimmiten teoriapainotteisia. Kuulijoita voi olla kurssin koosta ja suosiosta riippuen mitä tahansa 20-400 väliltä -mitä enemmän kuulijoita, sitä vähemmän vuorovaikutusta luennoitsijan ja kuulijoiden välillä. Läsnäolo luennoilla ei kuitenkaan ole pakollista.
Demot eli demonstraatiot ovat pienryhmiä, joissa käsitellään luentojen aiheita yhdessä opettajan johdolla. Pienryhmäopetuksessa käydään keskustelua ryhmäläisten kanssa, tehdään opettajan valmistelemia tehtäviä, pidetään esitelmiä jne. Demojen tarkoituksena on, että luennoilla opittuja teorioita päästään pohtimaan syvemmin ja käytännönläheisemmin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Demolaisia voi kurssista riippuen olla 10-30 ja niillä läsnäolo on pakollista.
Lukupiirit ovat opiskelijoista koostuvia pienryhmiä, joissa yhdessä perehdytään kurssin eri aihepiireihin lukemalla kurssikirjallisuutta ja käymällä sen pohjalta keskustelua. Lukupiireissä yleensä yksi ihminen tutustuu tiettyyn kurssin aihealueeseen ja esittelee/opettaa sen tiivistetysti muille ryhmäläisille. Tämän jälkeen ryhmässä keskustellaan aiheesta ja lopuksi kootaan raportti opettajalle ryhmätyöskentelyn kulusta. Ryhmäläisiä yhdessä lukupiirissä on yleensä 3-5. Läsnäolo lukupiirin tapaamisissa on ryhmätyöskentelyn vuoksi luonnollisesti pakollista.
Seminaarit ovat vähän kuin demojen ja lukupiirien välimuoto. Seminaareissa pohditaan kurssin aihealueita yhdessä kurssitovereiden ja opettajan kanssa. Työskentely on useimmiten tiivismuotoista (voi olla esim. parin päivän pituisia seminaareja) ja vaatii myös paljon itsenäistä valmistelua. Seminaareissa tehdään paljon ryhmätöitä esim. esitelmien, tiedonhankinnan ja keskustelun muodossa. Tarkoituksena on, että kurssiaiheisiin tutustutaan seminaarin aikana itsenäisesti, pienryhmissä ja koko ryhmän kesken. Seminaareissa on osallistujia kurssista riippuen n. 10-50 ja niissä läsnäolo on pakollista.
Erikseen on sitten vielä kielten tunnit, jotka vastaavat lukiossa järjestettävää kielten opetusta.
Seminaareja, demoja ja lukupiirejä (ts. niitä "läsnäolopakollisia tunteja") kertyy kasviksen opinnoissa kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin itsenäisesti tehtävää työtä. Kontaktiopetusta sisältävillä kursseilla on yleensä yksi luento/demo (per kurssi) per viikko, sivuaineissa luentoja saattaa olla useampiakin viikossa. Oma viikkolukujärjestys riippuu siis pitkälti siitä, kuinka paljon kursseja pyörii samanaikaisesti ja millaisia opetus-/opiskelumuotoja kursseilla on käytössä. Lukuvuoteen ehtii kertyä paljon myös sellaisia päiviä, jolloin opetusta ei ole ja jolloin kurssitöitä tehdään itsenäisesti oman aikataulun mukaan.
 |
| Kuva: thefertilebody.com |
maanantai 26. marraskuuta 2012
KURSSISUORITUKSET YLIOPISTOSSA: OPINTOPISTEITÄ JA ARVOSANOJA
Bileistä takaisin "vakavampaan" opiskelijan arkeen, eli kurssisuoritusten pariin! Jos joku on ehtinyt ihmettelemään, miksi kasvatustieteen laitoksemme nettisivuilla, Hakijan päivässä ja yleensä yliopistomaailmassa puhutaan aina opintopisteistä, alla selitys:
OPINTOPISTEET
Toisin kuin lukiossa, yliopistossa tutkinnon kasaamisessa ei lasketa tehtyjen kurssien määrää vaan kursseista kertyvien opintopisteiden määrää. Yliopistolla kurssit koostuvat siis opintopisteistä (op), eli kursseja suorittamalla kertyy jokaisen omaan opintorekisteriin tietty määrä opintopisteitä.
Jokainen kurssi vastaa aina ennalta asetettua määrää opintopisteitä (esim. 2, 3, 4, 5... tai 10 opintopistettä). Kurssin opintopisteiden määrä puolestaan riippuu kurssin laajuudesta ja kurssin aikana opiskelijalta vaaditusta työmäärästä. Nyrkkisääntönä pidetään sitä, että 1op vastaa noin 27 työtuntia. Eli suorittaessaan 5op laajuista kurssia (ja työskennellessään n. 135 tuntia kurssin aikana), kertyy opintopisteitä omaan opintorekisteriin yhteensä 5. (En suosittele laskemaan 5 vuoden opintopisteitä konvertoiduiksi työtunneiksi...itse en ainakaan uskalla :D)
Kurssin suorittaminen ja opintopisteiden saaminen vaatii sitä, että tekee kaikki kurssilla vaaditut tehtävät aikataulussa ja on läsnä niillä kursseilla, joilla läsnäolo tunneilla/luennoilla on pakollista. Useimpiin kursseihin liittyy myös lopputentti tai essee, joka vastaa lukiossa tehtäviä kokeita tai muita kurssien lopputöitä, projekteja tms. Lopputentissä tai esseessä tulee osoittaa, että on oppinut kurssin aikana vaadittavat tiedot ja taidot.
Kaikille yliopistotutkinnoille on määritelty myös vähimmäispistemäärät, jotka täytyy opiskelijalla olla kasassa ennen kuin voi valmistua kandidaatiksi tai maisteriksi. Kasvatustieteessä kandidaatin tutkinto on yhteensä 180 opintopistettä ja maisterin tutkinto 120 opintopistettä. Kandin tutkinnossa n. 90 opintopistettä kertyy siis pääaineen opinnoista ja loput 90 op sivuaineopinnoista.
ARVOSANAT
Kurssisuoritukset arvostellaan joko asteikolla 1-5 (1= välttävä, 2= tyydyttävä, 3= hyvä, 4= kiitettävä, 5= erinomainen), joka vastaa lukiossa käytettäviä arvosanoja (4-10) tai arvosanoilla hyväksytty/hylätty. Joillakin pakollisten kieliopintojen kursseilla saatetaan myös käyttää arvosanoina HT = hyvät tiedot ja TT = tyydyttävät tiedot.
Huomionarvoista on, että kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opinnoissa jokainen opintokokonaisuus (perusopinnot, aineopinnot jne.) on läpäistävä vähintään hyvin tiedoin (keskiarvolla 3), jotta opinnoissa pääsee etenemään seuraavaan vaiheeseen. Jos keskiarvo ei yllä minimiin, opiskelijan täytyy korottaa arvosanojaan korvaavilla tehtävillä ennen seuraavaan opintovaiheeseen siirtymistä. Saattaa ehkä joidenkin korvaan kuulostaa pikkumaiselta tai ahdistavalta, mutta näin varmistetaan että kasviksen opiskelijat todella osaavat asiansa ja pärjäävät seuraavan tason kursseilla. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että hyviä arvosanoja saa suhteellisen helposti kurssilta kuin kurssilta, kunhan on valmis tekemään paljon töitä kurssisuorituksen eteen :) Töitä on tehtävä huolimatta siitä, tähtääkö arvosanassa kolmoseen vai vitoseen. Työmäärää ei yliopisto-opinnoissa (valitettavasti) pääse mihinkään pakoon!
OPINTOPISTEET
Toisin kuin lukiossa, yliopistossa tutkinnon kasaamisessa ei lasketa tehtyjen kurssien määrää vaan kursseista kertyvien opintopisteiden määrää. Yliopistolla kurssit koostuvat siis opintopisteistä (op), eli kursseja suorittamalla kertyy jokaisen omaan opintorekisteriin tietty määrä opintopisteitä.
Jokainen kurssi vastaa aina ennalta asetettua määrää opintopisteitä (esim. 2, 3, 4, 5... tai 10 opintopistettä). Kurssin opintopisteiden määrä puolestaan riippuu kurssin laajuudesta ja kurssin aikana opiskelijalta vaaditusta työmäärästä. Nyrkkisääntönä pidetään sitä, että 1op vastaa noin 27 työtuntia. Eli suorittaessaan 5op laajuista kurssia (ja työskennellessään n. 135 tuntia kurssin aikana), kertyy opintopisteitä omaan opintorekisteriin yhteensä 5. (En suosittele laskemaan 5 vuoden opintopisteitä konvertoiduiksi työtunneiksi...itse en ainakaan uskalla :D)
Kurssin suorittaminen ja opintopisteiden saaminen vaatii sitä, että tekee kaikki kurssilla vaaditut tehtävät aikataulussa ja on läsnä niillä kursseilla, joilla läsnäolo tunneilla/luennoilla on pakollista. Useimpiin kursseihin liittyy myös lopputentti tai essee, joka vastaa lukiossa tehtäviä kokeita tai muita kurssien lopputöitä, projekteja tms. Lopputentissä tai esseessä tulee osoittaa, että on oppinut kurssin aikana vaadittavat tiedot ja taidot.
Kaikille yliopistotutkinnoille on määritelty myös vähimmäispistemäärät, jotka täytyy opiskelijalla olla kasassa ennen kuin voi valmistua kandidaatiksi tai maisteriksi. Kasvatustieteessä kandidaatin tutkinto on yhteensä 180 opintopistettä ja maisterin tutkinto 120 opintopistettä. Kandin tutkinnossa n. 90 opintopistettä kertyy siis pääaineen opinnoista ja loput 90 op sivuaineopinnoista.
ARVOSANAT
Kurssisuoritukset arvostellaan joko asteikolla 1-5 (1= välttävä, 2= tyydyttävä, 3= hyvä, 4= kiitettävä, 5= erinomainen), joka vastaa lukiossa käytettäviä arvosanoja (4-10) tai arvosanoilla hyväksytty/hylätty. Joillakin pakollisten kieliopintojen kursseilla saatetaan myös käyttää arvosanoina HT = hyvät tiedot ja TT = tyydyttävät tiedot.
Huomionarvoista on, että kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opinnoissa jokainen opintokokonaisuus (perusopinnot, aineopinnot jne.) on läpäistävä vähintään hyvin tiedoin (keskiarvolla 3), jotta opinnoissa pääsee etenemään seuraavaan vaiheeseen. Jos keskiarvo ei yllä minimiin, opiskelijan täytyy korottaa arvosanojaan korvaavilla tehtävillä ennen seuraavaan opintovaiheeseen siirtymistä. Saattaa ehkä joidenkin korvaan kuulostaa pikkumaiselta tai ahdistavalta, mutta näin varmistetaan että kasviksen opiskelijat todella osaavat asiansa ja pärjäävät seuraavan tason kursseilla. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että hyviä arvosanoja saa suhteellisen helposti kurssilta kuin kurssilta, kunhan on valmis tekemään paljon töitä kurssisuorituksen eteen :) Töitä on tehtävä huolimatta siitä, tähtääkö arvosanassa kolmoseen vai vitoseen. Työmäärää ei yliopisto-opinnoissa (valitettavasti) pääse mihinkään pakoon!
torstai 22. marraskuuta 2012
KASVATUSTIETEILIJÄN SYKSYN BILEET - TOP 3
Hypätään hetkeksi teoriaosuudesta käytäntöön ja opiskelijabileisiin! Mitkä ovat kasvatustieteilijän syksyn Top 3 bileet?
FUKSIAISET
Syksy ja sen lukuisat bileet polkaistaan viimeistään käyntiin uusille opiskelijoille järjestettävissä fuksiaisissa! Fuksiaisten tapahtumat pidetään mahdollisimman pitkälti salassa uusilta opiskelijoilta, joten liikaa en halua tässäkään bloggauksessa teille paljastaa ;) Perinteisiin kuitenkin kuuluu, että fuksiaisiin pukeudutaan teeman mukaan ja suoritetaan vanhojen opiskelijoiden järjestämiä rasteja. Rasteilla on vuosien mittaan nähty mm. munan pujottelua ja turkulaisia kiveksiä - jokainen voi sitten oman mielikuvituksensa varassa pohtia mitä nämä tarkoittavat. Illan aikana on tärkeää huolehtia omasta nestetasapainosta, sillä loppuilta huipentuu jatkobileisiin keskustassa. Suosittelen lämpimästi leikkimielisiä fuksiaisia kaikille, itselle on ainakin jäänyt aivan mahtavia muistoja omista fuksiaisista! Alla komeileekin ryhmä rämä vuonna 2009 valmiina koitokseen :D
KAUPPAKADUN APPRO
Lokakuun alussa järjestettävä Kauppakadun approbatur on monelle opiskelijalle vuoden kohokohta! Tapahtuma kerää vuosittain tuhansia opiskelijoita ympäri Suomea Jyväskylään suorittamaan vuoden hauskinta akateemista tutkintoa. Approssa kierretään keskustan rastibaareja ja kerätään leimoja omaan tutkintotodistukseen. Pienenä haasteena rastien määrää kasvatetaan vuosittain niin, etteivät tottuneimmatkaan über-tohtorit menetä leikin makua ;) Hauskaa siis piisaa ainakin aina seuraavaan aamuun saakka! Alla kasviksia approilemassa vuonna 2010. Muu kuvamateriaali ei valitettavasti ole tässä blogissa julkaisukelpoista...
EMILEN PIKKUJOULUT
Emile on kasvatustieteilijöiden ainejärjestö, joka järkkää porkkanoilleen jos jonkilaista tapahtumaa vuoden mittaan aina liikuntatapahtumista leffailtoihin ja koulutustapahtumista bileisiin. Itselleni vuoden ehdoton kohokohta on marras-joulukuun vaihteessa järjestettävät pikkujoulut, joita vietetään ylioppilaskuntamme tiloissa Opinkiven saunalla. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden tehtävänä on järjestää Opinkivelle leikkimielistä pelailua ja "perinteiset" arpajaiset. Useimmiten iltaa värittää myös jokin teema, jonka mukaan bilekansankin tulee pukeutua. Loppuiltaa vietetään keskustassa kaupungin muiden bilehileiden kanssa, ja kaveriporukassahan nämä bileet tunnetaan legendaarisina!
FUKSIAISET
Syksy ja sen lukuisat bileet polkaistaan viimeistään käyntiin uusille opiskelijoille järjestettävissä fuksiaisissa! Fuksiaisten tapahtumat pidetään mahdollisimman pitkälti salassa uusilta opiskelijoilta, joten liikaa en halua tässäkään bloggauksessa teille paljastaa ;) Perinteisiin kuitenkin kuuluu, että fuksiaisiin pukeudutaan teeman mukaan ja suoritetaan vanhojen opiskelijoiden järjestämiä rasteja. Rasteilla on vuosien mittaan nähty mm. munan pujottelua ja turkulaisia kiveksiä - jokainen voi sitten oman mielikuvituksensa varassa pohtia mitä nämä tarkoittavat. Illan aikana on tärkeää huolehtia omasta nestetasapainosta, sillä loppuilta huipentuu jatkobileisiin keskustassa. Suosittelen lämpimästi leikkimielisiä fuksiaisia kaikille, itselle on ainakin jäänyt aivan mahtavia muistoja omista fuksiaisista! Alla komeileekin ryhmä rämä vuonna 2009 valmiina koitokseen :D
Lokakuun alussa järjestettävä Kauppakadun approbatur on monelle opiskelijalle vuoden kohokohta! Tapahtuma kerää vuosittain tuhansia opiskelijoita ympäri Suomea Jyväskylään suorittamaan vuoden hauskinta akateemista tutkintoa. Approssa kierretään keskustan rastibaareja ja kerätään leimoja omaan tutkintotodistukseen. Pienenä haasteena rastien määrää kasvatetaan vuosittain niin, etteivät tottuneimmatkaan über-tohtorit menetä leikin makua ;) Hauskaa siis piisaa ainakin aina seuraavaan aamuun saakka! Alla kasviksia approilemassa vuonna 2010. Muu kuvamateriaali ei valitettavasti ole tässä blogissa julkaisukelpoista...
EMILEN PIKKUJOULUT
Emile on kasvatustieteilijöiden ainejärjestö, joka järkkää porkkanoilleen jos jonkilaista tapahtumaa vuoden mittaan aina liikuntatapahtumista leffailtoihin ja koulutustapahtumista bileisiin. Itselleni vuoden ehdoton kohokohta on marras-joulukuun vaihteessa järjestettävät pikkujoulut, joita vietetään ylioppilaskuntamme tiloissa Opinkiven saunalla. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden tehtävänä on järjestää Opinkivelle leikkimielistä pelailua ja "perinteiset" arpajaiset. Useimmiten iltaa värittää myös jokin teema, jonka mukaan bilekansankin tulee pukeutua. Loppuiltaa vietetään keskustassa kaupungin muiden bilehileiden kanssa, ja kaveriporukassahan nämä bileet tunnetaan legendaarisina!
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
KASVATUSTIETEILIJÄN SIVUAINEOPINNOT
Edellisessä postauksessa esittelin kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon sisältöä pääaineopintojen osalta. Koska sivuaineopinnot kuitenkin kuuluvat oleellisena osana tutkintoomme, ajattelin että esittelisin lyhyesti myös niiden rakennetta.
SIVUAINEET
Kandidaatin (ja maisterin) tutkinnossa tehdään oman pääaineen lisäksi siis myös tietty määrä sivuaineopintoja, jotka rakentuvat useamman eri tieteenalan kursseista. Sivuaineopinnot kattavat kasvatustieteissä jopa 50% (!!!) kandin tutkintoon valittavista kursseista.
Kandin tutkintoon on pakollista valita 1 pitkä sivuaine, mikä tarkoittaa sitä, että kyseisestä sivuaineesta suoritetaan sekä perusopinnot että aineopinnot, aivan kuten omasta pääaineestakin.
Pitkän sivuaineen lisäksi kandiin voi valita:
A) yhden lyhyen sivuaineen, josta suoritetaan vain perusopinnot ja sen lisäksi pari muuta (esim. kielten) kurssia
TAI
B) erilaisia sivuaineiden kursseja oman mielenkiinnon mukaan suorittamatta mistään oppiaineesta perusopintokokonaisuutta.
Alla vielä sivuaineiden valintamahdollisuudet selkeämmin kuvattuna:
SIVUAINEET
Kandidaatin (ja maisterin) tutkinnossa tehdään oman pääaineen lisäksi siis myös tietty määrä sivuaineopintoja, jotka rakentuvat useamman eri tieteenalan kursseista. Sivuaineopinnot kattavat kasvatustieteissä jopa 50% (!!!) kandin tutkintoon valittavista kursseista.
Kandin tutkintoon on pakollista valita 1 pitkä sivuaine, mikä tarkoittaa sitä, että kyseisestä sivuaineesta suoritetaan sekä perusopinnot että aineopinnot, aivan kuten omasta pääaineestakin.
Pitkän sivuaineen lisäksi kandiin voi valita:
A) yhden lyhyen sivuaineen, josta suoritetaan vain perusopinnot ja sen lisäksi pari muuta (esim. kielten) kurssia
TAI
B) erilaisia sivuaineiden kursseja oman mielenkiinnon mukaan suorittamatta mistään oppiaineesta perusopintokokonaisuutta.
Alla vielä sivuaineiden valintamahdollisuudet selkeämmin kuvattuna:
Pitkä sivuaine + lyhyt sivuaine + pari muuta kurssia
TAI
Pitkä sivuaine + muita kursseja
Itse päädyin sivuainekokonaisuuksissa jälkimmäiseen vaihtoehtoon, eli valitsin sosiologian pitkäksi sivuaineeksi ja sen ohelle psykologian- ja kielten kursseja
Sosiologian pitkä sivuaine + 2 kurssia psykologiaa + kielten kursseja
Koska kandin sivuaineopintoni ovat vielä viimeistelemättä, tuleva kevät näyttää, valitsenko vielä lisää psykologian kursseja sivuaineikseni vai pitäydynkö yllä olevassa suunnitelmassa. Kurssivalintoja voi siis vielä muokata useaan otteeseen opintojen kuluessa (myös sivuainetta voi vaihtaa, jos mieli muuttuu). Opintojen alussa ei vielä tarvitse tietää tarkasti, mitä kaikkea aikoo yliopistolla opiskella tulevan 5 vuoden aikana. Toki kurssivalintoja tehdessä auttaa, jos tietää suunnilleen, mikä itseään kiinnostaa, mutta kaikkiin tieteenaloihin ja oppiaineisiin pääsee kuitenkin tutustumaan vielä yliopisto-opintojen alettua.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sivuaineopinnoista löydät lisätietoa kasvatustieteen laitoksemme sivuilta: https://www.jyu.fi/edu/laitokset/kas/opiskelu/vapaasti-valittavat-opinnot. Sivun alaosassa on linkki "Vapaat sivuaineet täällä" jonka kautta pääset tarkastelemaan eri tieteenalojen ja oppiaineiden sivuainemahdollisuuksia. Jos kaipaat lisätietoa jostakin tietystä sivuaineesta, kurkkaa kyseisen tiedekunnan ja opetusta järjestävän laitoksen nettisivut tai laittele minulle viestiä niin etsin puuttuvat tiedot sinulle! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)