VAKAVA 2013

Tämän kevään VAKAVA aineisto julkaistiin pari viikkoa sitten ja Terhi ehtikin jo siitä oman postauksensa kirjoitella. Koska lupasin kuitenkin myös jotain pääsykokeista teille itsekin kertoilla, tässä siis uteliaille toinen postaus aiheesta!


VAKAVA eli valtakunnallinen kasvatusalojen valintakoe(hanke) on siis kirjallinen pääsykoe, jolla voi hakea useampaan Suomen kasvatusalan koulutukseen. Kaikki yliopistot ja koulutuslinjat eivät kuitenkaan ole VAKAVA-hankkeessa mukana, joten kannattaa olla tarkkana sen kanssa, mitä aineistoa ryhtyy päähänsä paukuttamaan. VAKAVA-hankkeessa mukana olevat yliopistot ja koulutukset löytyvät täältä ja itse VAKAVA-aineisto "Samalta viivalta 7" täältä. Ne yliopistot ja koulutukset, jotka eivät ole mukana VAKAVAssa käyttävät omia pääsykokeitaan, joiden kirjalliset aineistot on yleensä ilmoitettu ko. yliopiston ja koulutuksen nettisivuilla.

Kuva: opettajantietopalvelu.fi

VAKAVAn ja Samalta viivalta -aineiston tarkoituksena on nimensä mukaisesti asettaa kaikki hakijat, myös tämän kevään abit, samalle viivalle hakuprosessissa. Kaikilla on saman verran aikaa (6 viikkoa) lukea aineisto, joka vaihtuu vuosittain, joten edellisvuosien hakijat eivät hyödy aiemmista hakukerroistaan muuten kuin ehkä luku- ja vastaustekniikkansa kehittymisen ansiosta. Pääsykoe on monivalintakoe (n. 100 kysymystä), jossa testataan sekä aineiston ymmärtämistä että ulkoaopettelua. Kannattaa siis jo ennen varsinaista pääsykoepäivää miettiä itselleen vastaustaktiikka valmiiksi: mitä teen jos en tiedä oikeaa vastausta? Vastaanko miinuspisteidenkin uhalla vai jätänkö kokonaan vastaamatta, jolloin tulos on +/- 0? Itse pääsykoetilanteessa kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, paljon ko. kohdassa rokotetaan pisteitä väärästä vastauksesta. Määrät muistaakseni vaihtelevat 0,5-1,5 pisteen välillä. Kuulostaa pieneltä, mutta satojen hakijoiden joukossa 1 pisteen ero voi lopulta olla se, mikä joko takaa tai ei takaa sinulle opiskelupaikan!


Meille kasvislaisillehan VAKAVA on ainoa pääsykoe, mitään soveltavaa jatkokoetta tai muuta kakkosvaihetta ei valinnoissa käytetä. Siksi on tärkeää, että kirjallisessa kokeessa menestyy hyvin, mahdollisia epäonnistumisia ei siis pääse paikkailemaan enää myöhemmin! Kuten aiemmin jo täällä kirjoittelinkin, tärkeintä on ensin oppia ymmärtämään, mistä artikkeleissa puhutaan ja vasta sen jälkeen ryhtyä miettimään ulkoa opettelua. Lukutapoja on varmasti yhtä monta kuin lukijoitakin, joten kannattaa käyttää sitä lukutaktiikkaa, mikä itselleen on tähän astisen koulu-uran aikana osoittautunut parhaimmaksi. Joillekin se tarkoittaa muistiinpanojen kirjoittamista ja muistisääntöjen laatimista, toisille lukemattomia kertoja saman aineiston lukemista kannesta kanteen.

Itse hitaana lukijana suosin muistiinpanojen kirjoittamista, jolloin aineistoa ei tarvitse enää ensimmäisen lukukerran jälkeen käydä uudelleen läpi. Pääsykokeisiin vuosina 08 ja 09 valmistautuessani muistelisin ensin lukeneeni yhden artikkelin läpi alleviivaten siitä tärkeimmät kohdat ja sen jälkeen tehneeni artikkelista alleviivauksien perusteella itselleni muistiinpanot. Tarkoituksenani oli siis ensin saada jokin yleiskuva siitä, mistä artikkelissa puhutaan ja sen jälkeen keksiä keinoja pääkohtien muistamiseksi ja opettelemiseksi. Viimeisen viikon/t käytin muistiinpanojen päähän paukuttamiseen ja erilaisten muistisääntöjen laatimiseen. Ulkoa muistettavaakin kertyi lopulta paljon, muttei kuitenkaan mahdotonta määrää, sillä aineisto on yhteensä vain n. 150 sivun mittainen.


Pääsykoe järjestetään 7.5. klo. 13-15 eli samaan aikaan eri paikkakunnilla. Kannattaa selvittää koepaikka hyvissä ajoin ennen pääsykoepäivää, ettei tule viime hetken paniikkia! Esim. Helsingissä hakijoita on niin paljon, että koepaikkoja on useita ja ne jaetaan hakijan sukunimen mukaan, mikä tarkoittaa sitä, että oma koepaikka voi löytyä mistä päin kaupunkia tahansa! Koepaikat kyllä ilmoitetaan netissä etukäteen, mutta ei tosiaan kannata olettaa, että koepaikka olisi välttämättä sama kuin kaverilla.

Itse pääsykoetilanteeseen kannattaa mennä hyvin levänneenä (mikäli mahdollista! :D) ja itseensä luottavaisena. Luottamusta itseen pääsykoe- ja tenttitilanteissa kertyy iän ja tenttikertojen myötä aina lisää, mutta ainakin omalla kohdalla pätee hyvin se sääntö, että jos on valmistautunut hyvin ja tehnyt kaikkensa materiaalin opettelemiseksi, voi luottavaisin mielin mennä kokeeseen ja luottaa, että siinä myös onnistuu. Itseään ei siis kannata yrittää pääsykoetilanteessa huijata tai ajatella että hyvällä tuurilla pääsisi sisään. Toki tuuriakin voi olla matkassa, mutta ennen kaikkea kannattaa luottaa omaan osaamiseen ja kykyyn!

Edellisvuosien VAKAVA kokeen kysymyksiä ja vastauksia kannattaa myös kurkkia, jotta saa jonkinnäköisen idean siitä, mitä tulevassa pääsykoetilanteessa on vastassa. Kannattaa myös kysellä aiempina vuosina hakeneilta kavereilta tai muilta tutuilta vinkkejä, miten he aikoinaan pääsykokeisiinsa valmistautuivat. Jokaisella korkeakouluopiskelijalla kuitenkin on omakohtaista ja arvokasta kokemusta pääsykokeisiin valmistautumisesta! :)

KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA KASVATUS- JA AIKUISKASVATUSTIETEEN OPINNOISTA

Muutama viikko sitten järjesteyissä yliopistomme oppiaine-esittelyissä ropisi lukiolaisilta paljon tärkeitä kysymyksiä kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen koulutuksesta. Koska kaikki aiheesta kiinnostuneet eivät varmaankaan päässeet paikalle, tässä koottuna yleisimmät kysymykset ja vastaukset:

Kuva: reneequinn.com

Mitä kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opinnot sisältävät?
Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opinnot sisältävät paljon erilaisia ja eri aiheisia kursseja laidasta laitaan. Opinnoissa opiskellaan mm. kasvatuspsykologiaa, kasvatussosiologiaa ja kasvatustieteen tutkimusmenetelmiä. Ote on enemmän yhteiskuntatieteellinen kuin pedagoginen. Kasvatustieteiden puolella tutkitaan kasvatusta ja koulutusta laajana yhteiskunnallisena ilmiönä, tarkastellaan erilaisia oppimisympäristöjä ja tutkitaan mm. vanhemmuuden rooleja ja nykyperheiden arkea. Aikuiskasviksessa painopiste on elinikäisessä oppimisessa, jossa tarkastellaan mm. työssä oppimista ja työhyvinvoinnin kysymyksiä. Kasvislaiset ja aikuiskasvislaiset käyvät pitkälti samat kurssit opinnoissaan läpi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kurssisisältöjä ja -valintoja enemmän omaan erikoistumiseen vaikuttaa se, millaisista kasvatusalan ilmiöistä on kiinnostunut ja mistä näkökulmasta asioita tarkastelee mm. esseitä kirjoitellessaan. Itse esimerkiksi tarkastelen korkeakouluissa ja työelämässä oppimista enemmän aikuiskasvatustieteen näkökulmasta, vaikka pääaineekseni olen valinnut yleisen kasvatustieteen.

Lisää kasviksesta tieteenalana täällä ja kursseista täällä.


Mihin kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen koulutuksesta työllistytään?
Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen koulutuksesta ei valmistuta suoraan mihinkään ammattiin. Työllistymismahdollisuuksia on monia, sillä kilpailemme mm. kauppatieteilijöiden ja yhteiskuntatieteilijöiden kanssa samoista työpaikoista. Ainoa ero useimmiten on se, että työt liittyvät tavalla tai toisella enemmän kasvatuksen ja koulutuksen kysymyksiin. Kasvatustieteilijöiden työelämän kentät voidaan pääpirteissään jakaa kolmeen: 1) opetukseen ja kouluttamiseen, 2) suunnitteluun ja hallintoon sekä 3) tutkimustyöhön. Näiden lisäksi kasvatustieteilijöitä työskentelee erilaisissa kasvatusalan asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä ja ohjausalan tehtävissä. Työ sijoittuu enemmän suunnittelun ja hallinnollisen työn puolelle, kuin OKL:sta valmistuvien opettajien, jotka enimmäkseen työskentelevät kentällä erilaisissa opetustehtävissä.

Lisää työkentistä täällä ja korkeakoulutettujen työllistymisestä täällä.


Millaista opiskelu kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen koulutuksessa on?/Millaista opiskeluarki on?
Kahdella sanalla ilmaistuna: itsenäistä ja vaihtelevaa. Itsenäisiä töitä on enemmän kuin lukiossa, mutta myös kontaktiopetusta ja ryhmätöitä järjestetään eri muodoissa. Kahta samanlaista viikkoa tuskin lukuvuoteen ehtii kertyä, koska jokaisella kurssilla on erilaiset opetus- ja opiskelumenetelmät käytössä. Opiskelumetodit vaihtelevat tenttiin luvusta ja esseiden/raporttien kirjoittamisesta luennoilla ja tunneilla käymiseen. Keskeistä on kuitenkin omalla ajalla tapahtuva ajatustyö ja omista kurssisuorituksista vastuussa oleminen.

Lisää opiskeluarjesta voit lukea täältä ja täältä.


Miten hakeminen tapahtuu ja miten pääsykokeisiin kannattaa valmistautua?
Hakeminen tapahtuu kevään yhteishaun kautta, joka starttasi 4.3.2013. Pääsykokeena toimii valtakunnallinen VAKAVA-koe, jolla voi siis hakea useampaan eri kasvatusalan koulutukseen. VAKAVA-kokeen aineisto julkaistaan 26.3. ja kirjalliset kokeet järjestetään 7.5. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla hakijoilla (myös tämän kevään abeilla) on saman verran aikaa valmistautua pääsykokeisiin. Koska aineisto vaihtuu joka vuosi, aiemmin hakeneet eivät hyödy aiemmista hakukerroistaan muuten kuin hakukokemuksensa kautta. Tarkoitus on, että joka kevät kaikki hakijat starttaavat "Samalta viivalta".

Pääsykoe on monivalintakoe, joten aineisto kannattaa opetella huolella. Tärkeintä on opetella ensin ymmärtämään, mistä aineiston tutkimusartikkeleissa on kyse. Vasta ymmärtämisen jälkeen kannattaa ryhtyä miettimään "ulkoa opettelua". Koska lukuaikaa on kaikilla vain vähän päälle kuukausi, se kannattaa käyttää hyödyksi! Kuukauden jaksaa hyvin tsempata ja uurastaa pääsykoeaineiston parissa kun tietää, että maaliviiva häämöttää vain viikkojen päässä! :)

Lisää pääsykokeisiin valmistautumisesta luvassa myöhemmin.
Hakemisesta voit lukea lisää täältä.

Kuva: wallcapture.com

HAKUINFOA KASVATUS- JA AIKUISKASVATUSTIETEEN KOULUTUKSEEN

Lähettiläillä on viime aikoina piisannut kiireitä erilaisten lukio- ja oppiaine-esittelyjen, yhteisten kokousten ja koulutusten merkeissä. Syy löytynee alta, eli hurjaa vauhtia lähestyvistä korkeakoulujen hakuajoista!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tasan viikon päästä maanantaina, eli 4.3. alkaa yliopistojen tämän kevään perusvalintojen haku. Nyt viimeistään kannattaa siis käydä kurkkimassa yliopiston ja kasviksen hakusivuja osoitteista:

https://www.jyu.fi/hae
https://www.jyu.fi/edu/opiskelijavalinta/
https://www.jyu.fi/edu/opiskelijavalinta/kasvatustieteen-ja-aikuiskasvatustieteen-koulutus

Linkkien kautta löydät mm. tarkat valintaperusteet, pistelaskurit, tiedot valintakokeista ja aikaisempien vuosien hakijatilastoja (joita viime viikon oppiaine-esittelyissä Lähettiläs-Terhin kanssa kuitenkin neuvoimme olemaan liikaa tuijottamatta!!!)

Valinnan ensimmäinen vaihe, eli kirjallinen VAKAVA-koe on yhteinen kaikille kasvatustieteen aloille. Yleiseen kasvikseen ja aikuiskasvikseen haetaan pelkän kirjallisen kokeen perusteella. OKL:llä, erityispedalla ja varhaiskasviksella puolestaan on kirjallisen kokeen lisäksi vielä soveltavat toisen vaiheen valintakokeet, joista löydät enemmän tietoa ko. koulutusten hakijasivuilta.

Jos yleiseen- ja aikuiskasvikseen hakeminen vielä mietityttää, niin käyppä kurkkimassa vanhoja blogitekstejäni ja yksikkömme nettisivuja. Yksikön nettisivuilta löytyy mm. opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden tarinoita opinnoista ja työllistymisestä. Edelleen kuitenkin neuvon valitsemaan tässä vaiheessa opiskeltavaksi pääaineeksi sellaisen, jota on motivoitunut opiskelemaan seuraavan 5 vuoden ajan. Työllistymiskysymyksiä ehtii miettiä vielä moneen kertaan opintojen aikanakin ja hyvin todennäköistä on, että oma mielikin vielä muuttuu monta kertaa matkan varrella! Mieti siis ensisijaisesti, mistä alasta olet kiinnostunut ja mitä olet motivoitunut opiskelemaan seuraavan viiden vuoden ajan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos hakemisesta Jyväskylän yliopistolle tai kasviksen koulutusohjelmaan herää kysymyksiä, niin jätä kommenttia tänne blogiini, Facebook-sivulleni tai osoitteeseen maria.l.valkonen@student.jyu.fi. OKL:n lähettiläs Terhi osaa puolestaan vastata opettajankoulutusasioita koskeviin kysymyksiin.

Ja jos vielä tuli sellainen fiilis, että äkkiä kaipaisi enemmän tietoa Jyväskylän yliopistosta tai kasviksen koulutuksesta, niin vinkkaa opollesi mahdollisuudesta kutsua meidät opiskelijalähettiläät lukioonne vierailulle tai tule itse pistäytymään yliopistollamme. Ensi kuussa launchataan myös virtuaalivierailut, joita voi tilata mihin päin Suomea tahansa! Koekaniinina toimii Kannuksen lukio Keski-Pohjanmaalla ;) Kauempaakin kiinnostuneilla on siis mahdollisuus kokea lähettiläät semi-livenä nettiesittelyjen kautta!

MIHIN YLIOPISTO-OPINNOISTA VALMISTUTAAN?

Kysymys, jonka kuulee useimmiten lukiolaisten tai muiden yliopistolle aikovien suusta on "Miksikä yliopisto-opinnoista valmistutaan?" Ajattelin että nyt viimeistään olisi korkea aika vastata tuohon kysymykseen......vastaukseni kuuluu: ei miksikään.

Totta on, että Lääkiksessä tai OKL:ssä opiskelevat useimmiten valmistuvat lääkäreiksi ja opettajiksi. Suurin osa yliopistokoulutuksista on kuitenkin niin kutsuttuja "generalistikoulutuksia", jolla tarkoitetaan sitä, etteivät kyseiset koulutukset valmista opiskelijoita suoraan mihinkään ammattiin. Koulutukset antavat tietoja, taitoja ja valmiuksia työskennellä monissa erilaisissa oman alan työtehtävissä. Sivuainevalinnoilla ja omalla erikoistumisella voi tietysti vaikuttaa siihen, millaisiin alan työtehtäviin haluaa suuntautua. Loppujen lopuksi kuitenkin kaikilla valmistuneilla on melko yhtäläiset mahdollisuudet työskennellä samoissa (moninaisissa) oman alansa tehtävissä. Tämä pätee niin kasvatustieteiden, yhteiskuntatieteiden, kauppatieteiden, luonnontieteiden, humanististen tieteiden, informaatiotieteiden kuin liikuntatieteidenkin koulutuksiin.

Jos lukion jälkeen halajaa itselleen suoraa ammattia, suosittelen hakeutumista jonkin ammattiopiston linjalle. Tämä siksi, etteivät myöskään ammattikorkeakoulut valmenna opiskelijoitaan varsinaisesti suoraan mihinkään ammattiin. Tradenomit ja restonomit mm. voivat työskennellä hyvin monenlaisissa kaupallisen, hotelli-, ravintola- ja turismialan työtehtävissä - jopa kilpailla samoista työpaikoista yliopistokoulutuksen saaneiden hakijoiden kanssa.

Joillekin AMKlaisille ja yliopistolaisille tämä epätietoisuus tulevista työtehtävistä voi olla ahdistavaa - toisille se on helpotus. Itse aikoinaan hakeuduin kasvatustieteen koulutukseen sillä perusteella, etten halunnut määritellä tulevia työtehtäviäni etukäteen. Halusin, että valmistuttuani minulla olisi mahdollisuudet työskennellä erilaisissa kasvatus- ja koulutusalan tehtävissä eri työorganisaatioissa, toimialoilla ja yhteiskuntasektoreilla.

Edelleenkään en osaa vastata usein kohtaamaani kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona?" Kohta neljän opintovuoden jälkeen osaan kuitenkin (jo!) luetella työtehtäviä, joista olen kiinnostunut ja joihin ensisijaisesti tähtään valmistuttuani. Eri asia sitten, päädynkö koskaan näihin työtehtäviin. Työmahdollisuudet ja luodut suhteet voivat suunnata työuraa aivan uusille vesille ja kiinnostuksen kohteetkin voivat vielä muuttua moneen kertaan matkan varrella. Koska koulutuksemme takaa laajan ja monipuolisen alan asiantuntemuksen sekä paljon valinnanmahdollisuuksia matkan varrella, en kuitenkaan ole peloissani, ettenkö tulisi löytämään itselleni sopivia ja mielenkiintoisia työhaasteita lukuisten valinnanmahdollisuuksien joukosta. Mikään ei myöskään estä jatkokouluttautumasta ja hankkimasta erikoisosaamista jostakin alan työhtehtävistä myöhemminkin - varsinkaan kun työtehtävien seuratessa tietoyhteiskunnan kehitystä täydennyskoulutusta tarvitaan tälläkin hetkellä kaikissa olemassa olevissa ammateissa.

Kasvatuksen ja koulutuksen yhteiskunnallisen arvostuksen noustessa entisestään, niin varhais- kuin aikuiskoulutuksenkin kysymyksiin tullaan tulevaisuudessa kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Alalla tullaan tarvitsemaan työntekijöitä, jotka ovat saaneet pohjakoulutuksensa vuosituhanteen vaihteessa ts. henkilöitä, jotka tunnustavat elinikäisen oppimisen tarpeen, osaavat luoda ja kehittää innovatiivisesti uusia kasvatus- ja koulutusratkaisuja ja jotka omaavat hyvät tietotekniset- ja tiimityöskentelytaidot. Suurten ikäluokkien eläköityessä alalle (kuin alalle) tarvitaan uutta verta, joka osaa kehittää nykyistä kasvatus- ja koulutuskenttää entistä enemmän tietoyhteiskuntaamme tukevaksi ja vanhentuneita käytäntöjä uudistaviksi. (HUOM! Uudistaviksi, ei uusintaviksi!). Juurikin kehitystä ja suunnittelua vaativiin työtehtäviin yliopistolaisilla on hyvät mahdollisuudet päästä - generalistikoulutukset kun eivät määrittele mitä ja miten suunnitellaan. Kohteet ja keinot päättää työntekijä itse (yhteistyössä muiden kollegoidensa kanssa).


                                         *          *          *          *          *

Jos siis suora ammatinvalinta kiinnostaa, kurkkaa ammattikoulujen ja -opistojen tarjoamat koulutuslinjat. Jos taas halajat laajempaan ja ei-niin ennaltamääriteltyyn koulutukseen ja ammattiin, selaile ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opetustarjontaa. Jos kaipaat enemmän kontaktiopetusta, käytännön harjoittelua ja "koulumaisuutta", suuntaa ammattikorkeaan. Jos taas olet kiinnostunut luomaan ja kehittämään uutta itse, uskot kyekeneväsi haastamaan itsesi kriittiseen, teoreettiseen ja itsenäiseen opiskeluun sekä olet kiinnostunut kasvatustieteen alasta, tule ihmeessä yliopistolle!

Okei, ehkä vähän mustavalkoinen ja puolueellinen kuva :D Suosittelen siis rohkeasti kyselemään ammattikorkeaa ja ammattiopistoja koskevista opinnoista tutuilta, jotka opiskelevat kyseisissä opinahjoissa. Itse on vaikea ottaa kantaa sellaiseen, josta ei juurikaan ole kokemusta. Enkä todellakaan sano, että yliopisto-opiskelu olisi kaikille aina yhtä ruusuilla tanssimista - itsenäisten töiden määrä ja omista opinnoista yksin vastuussa oleminen voi välillä ottaa astetta enemmänkin pannuun. Loppujen lopuksi kuitenkin loputon istumalihasten harjoittaminen ja aivosolujen pyörittely palkitaan! Viimeistään sitten siellä työelämässä.....ainakin toivon niin ;)

KASVATUSTIETEILIJÄN TYÖLLISTYMINEN

Tämä blogiteksti ei ihan ennättänyt enää viime vuoden puolelle, mutta kuten lupailin ohessa juttua kasvatustieteilijän työllistymismahdollisuuksista...


Kasvatustieteilijöiden työkentän voi pääpirteissään jakaa kolmeen osaan:


OPETUS JA KOULUTTAMINEN

Kasvatustieteistä valmistuneena voi luonnollisesti työskennellä opettamiseen ja kouluttamiseen liittyvissä työtehtävissä. Useimmiten opettajana/kouluttajana toimiminen vaatii pedagogista pätevyyttä. Omissa opinnoissamme aikuiskouluttajan pätevyyden voi hankkia hakemalla maisteriopintoihin integroituun APE-ohjelmaan, jossa aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot suoritetaan ikään kuin maisteriopintojen pitkänä sivuaineena. Aikuiskouluttajia työskentelee julkisella-, yksityisellä- ja kolmannella sektorilla mm. yritysten henkilöstökouluttajina, koulutusta tarjoavissa ulkopuolisissa yrityksissä, työväenopistoissa, muun vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ja korkeakouluissa.

Kuva: eofdreams.com

SUUNNITTELU JA HALLINTO

Uskaltaisin veikata, että suurin osa opiskelijoistamme päätyy suunnittelun ja hallinnon tehtäviin eri toimialoille ja sektoreille. Suunnittelun ja hallinnon tehtävät voivat sisältää työtehtäviä aika laidasta laitaan toimialasta, työorganisaatiosta ja tittelistä riippuen. Alan töitä voi tehdä mm. koulutussuunnittelijana, henkilöstökehittäjänä, henkilöstöpäällikkönä, henkilöstökonsulttina, projektipäällikkönä, koordinaattorina jne. Alla pari esimerkkiä:

Koulutussuunnittelijat suunnittelevat koulutuskokonaisuuksia joko
- omalle oppilaitokselle/työorganisaatiolleen (esim. työväenopistot ja korkeakoulut) tai
- tuottavat koulutuspaketteja ulkopuolisille henkilöille/työorganisaatioille
(esim. korkeakoulujen alaiset täydennyskoulutuskeskukset kuten EduCluster Finland ja JAMK tai yksityiset täydennyskoulutusta tarjoavat yritykset kuten TOKIA ja Markkinointi-Instituutti).

Koulutuksen suunnitteluun kuuluu opetettavien aihesisältöjen ja kouluttajien valitseminen, koulutuksen budjetointi ja rahoituksen hankkiminen, koulutusten markkinointi, koulutuksen aikatauluttaminen, koulutustilojen hankkiminen ja muista käytännön järjestelyistä huolehtiminen. Kouluttajan ja koulutussuunnittelijan työtehtävät voivat monesti myös olla päällekkäisiä, niin että kouluttaja huolehtii myös koulutuksensa suunnittelusta ja koulutuksen suunnittelija käytännön kouluttamisesta. Kasvatusta ja koulutusta suunnitellaan myös laajemmin valtakunnallisella (OPH ja OKM ) sekä kansainvälisellä tasolla (esim. EU, YK, UNICEF).

Henkilöstöhallinnon tehtävissä pureudutaan työorganisaation henkilöstöä eli työntekijöitä ja heidän työsuhteitaan koskeviin asioihin: työsopimuksiin, rekrytointiin, työaikaan, työtiloihin, työterveyteen, työhyvinvointiin jne. Työ on pitkälti monipuolista koordinointityötä, jossa työskennellään eri toimitahojen kuten esimiesten, alaisten ja työterveydenhuollon kanssa. Henkilöstöhallinnon tehtävänä on toimia yrityksen johdon tukena järjestellen työhyvinvointiin ja työsopimuksiin liittyviä asioita sekä auttaa tarvittaessa ratkomaan esimiesten ja alaisten välisiä erimielisyys- tai ongelmatilanteita.

Henkilöstöhallinnon tehtäviin voi kuulua myös henkilöstön kehittämiseen liittyviä tehtäviä, kuten henkilöstökoulutusten suunnittelua ja järjestämistä sekä kehitys- ja palkkakeskustelujen suunnittelua ja toteuttamista. Tarkoituksena on siis, että henkilöstön osaamista ja työhyvinvointia pyritään kehittämään yhteistyössä strategisen johdon kanssa työn tuottavuuden ja yritystoiminnan kannattavuuden lisäämiseksi. Työorganisaation koosta ja rakenteesta riippuu, kuinka paljon erilaisia työtehtäviä omaan työnkuvaan henkilöstöhallinnossa/-kehityksessä kuuluu. Alan tehtävissä työskenteleviä löytyy kaikista vähänkään isommista yrityksistä niin julkiselta-, yksityiseltä- kuin kolmanneltakin sektorilta.

Kuva: footage.shutterstock.com

TUTKIMUS

Yliopistolta saa valmiudet myös tutkimustyöhön. Omia tutkimustaitoja voi halutessaan vahvistaa yliopistolla lisensiaatin ja tohtorin jatko-opinnoissa. Tutkimusprojekteja on hyvin monenlaisia: lyhyitä/vuosien mittaisia, kyselyinä/haastatteluina/havainnointina toteutettuja, tilaustöinä tehtyjä/itse suunniteltuja ja eri tarpeisiin kuten koulutuksen kehittämiseen, lasten ja vanhempien hyvinvointiin, henkilöstön johtamiseen jne. suunnattuja. Tutkijana voi toimia mm. erilaisissa tutkimuslaitoksissa (esim. JY:n koulutuksen tutkimuslaitos), korkeakouluissa, konsultointiyrityksissä tai oman työorganisaation sisällä tehden pienimuotoisempia tutkimuksia.

Kuva: richardgjonesjr.com

Koulutuksen, suunnittelun, hallinnon ja tutkimuksen lisäksi kasvatustieteilijöitä työskentelee myös työn ja opintojen ohjaukseen liittyvissä tehtävissä, koulutuksen kansainvälisyyttä koskevissa tehtävissä ja muissa erinäisissä kasvatus- ja koulutusalan asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä.

MILLAISELLE OPPIJALLE KASVATUSTIETEEN OPINNOT SOVELTUVAT?

WARNING!
Aivan aluksi haluan huomauttaa, että ao. teksti pohjautuu täysin omiin ja lähimpien opiskelutovereideni kokemuksiin kasvatustieteiden opiskelusta. Koska jokaisen oppimiskokemukset ovat yksilöllisiä, ei tästä blogitekstistä pidä ottaa mitään valmista ohjenuoraa itselleen. Toivon kuitenkin, että tämä kirjoitus antaisi jonkinlaista os.viittaa teille siitä, millaista opiskelu yliopistossa ja kasvatustieteen koulutuksessa muutamalle meistä on.... joten millaiselle oppijalle kasvatustieteen opinnot mielestäni soveltuvat?

-------------------------------------------------------------------------

KASVATUSTIETEILIJÄ ON:
a) kiinnostunut kasvatus- ja koulutusalasta
b) tunnollinen ja vastuuntuntoinen
c) kykenee/haluaa opiskella itsenäisesti
d) haluaa oppia asioista syvällisesti ja laajasti
e) kriittinen ja reflektiivinen

(HUOM! kaikkia näitä ei tarvitse osata vielä opintojen alussa! voin vakuuttaa, että kaikkia taitoja pääsee ja joutuu harjoittelemaan vielä useaan otteeseen opintojen aikana ;) )

Kasvatustieteen alalla pitää luonnollisesti olla kiinnostunut kasvatuksesta ja koulutuksesta, mutta kiinnostusta on hyvä olla laajemmin ja monipuolisemmin myös muita aloja kohtaan. Koska tarkastelu on enemmän yhteiskunnallista kuin pedagogista (ilman pedagogiikan opintoja), on hyvä osata pohtia asioita eri näkökulmista ja yhdistellä oppimaansa eri tieteenaloilta/oppiaineista. Laaja-alainen ja syvällinen oppiminen tarkoittaa tässä myös sitä, että opeteltavia asioita haluaa todella oppia ymmärtämään ja soveltamaan, eikä muistamaan pelkästään ulkoa. Kun jokaiseen tenttiin on jo yksistään 2-4 kirjaa luettavana, ei ulkoa muistaminen ole edes mahdollista - ainakaan ilman että pää prakaa! Pääsykokeisiin valmistautuminen sanasta sanaan onkin sitten aivan eri asia ;)

Eräs haastattelemani vuosikurssilainen totesi viime keväänä, että "itse näissä opinnoissa synnytetään omaa oppimista tän oman ajatustyön kautta". Kuulostaa ehkä hassulta, mutta osuu oikeastaan naulan kantaan! Kasvatustieteissä (ja yliopisto-opinnoissa yleensäkin) oppimisen päämääränä on oivaltaa asioita itse

• luetun (tenttikirjat, tutkimukset, lehtiartikkelit),
• puhutun (luennot, ryhmäkeskustelut, pienopetus) ja
• kirjoitetun (esseet, oppimispäiväkirjat, raportit)

pohjalta ja rakentaa niistä omia moniulotteisia näkemyksiä. Tarkoitus ei siis ole, että joku seisoo luokan edessä kertomassa kysymyksiin oikeat vastaukset. Tästä syystä yliopisto-opiskelu vaatii myös kriittisyyttä annettua tietoa kohtaan ja kykyä perustella omia näkemyksiä.

Koska suurin osa yllä mainitusta ajatustyöstä tehdään itsenäisesti (vaikkakin opetuksesta ja ryhmäkeskusteluista voi saada siihen virikkeitä), opiskelu vaatii opiskelijalta itsenäistä otetta. Itsenäisellä otteella tarkoitetaan mm. sitä, että kykenee opiskelemaan pääsääntöisesti yksin, on itse vastuussa omasta oppimisestaan ja opintojen etenemisestä, osaa arvioida omaa oppimistaan ja tämän kautta myös ohjata oppimistaan haluttuun suuntaan. Koska oikeita vastauksia ja lopullisia totuuksia ei juurikaan ole, kukaan opettajista ei myöskään voi osoittaa sormella niitä asioita, jotka sinun tulisi vielä oppia. Siksi tarvitaan reflektiivisyyttä ja itseohjautuvuutta.

Reflektiivisyyteen liittyy myös se, että tiedostaa omat mielenkiinnonkohteet ja osaa ohjata oppimistaan tehokkasti niitä kohti. Koska ala on laaja ja "moniammatillinen", ei kaikesta millään voi oppia kaikkea! Selvittämällä omat mielenkiinnonkohteet ja sivuainemahdollisuudet, pääsee opiskelemaan juuri sitä mikä itseä eniten kiinnostaa. Samalla tulee kartuttaneeksi myös omaa erikois- ja ammatillista osaamista, joista on varmasti hyötyä myös työmarkkinoilla :)

OPETUS JA OPISKELU YLIOPISTOSSA

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että kurssisuorituksen saaminen ja opintopisteiden kartuttaminen omaan opintorekisteriin vaatii sitä, että tekee kaikki kurssilla vaadittavat tehtävät aikataulussa ja on paikalla niissä tapaamisissa, joissa läsnäolo on pakollista. Mitä nämä kurssilla vaadittavat tehtävät sitten ovat? Entä mitä tarkoittaa läsnäolopakolliset tunnit?


TENTIT, ESSEET, OPPIMISPÄIVÄKIRJAT JA RAPORTIT

Suurin osa kasvatustieteen opinnoista painottuu itsenäiseen työskentelyyn, jolla tarkoitetaan opiskelijan omalla ajalla tapahtuvaa opiskelua. Itsenäisistä opiskelumenetelmistä yleisimpiä ovat kirjatentteihin valmistautumiset ja esseiden kirjoittelut. Näitä riittää opinnoissamme....PALJON! Kirjatenttejä kertyy eniten sivuaineopinnoissa, kun taas pääaineopinnoissa monet kurssisuoritustavat saa valita itse (esim. osallistuuko opetukseen ja siellä teetettäviin tehtäviin, suorittaako kurssin kirjatenttinä, esseenä, lukupiirinä jne.)

Kirjatentit ovat vastaavia kuin koulukokeet - niihin luetaan tietty tenttialue ja vastataan tenttitilaisuudessa opettajan valmistelemiin kysymyksiin. Useimmiten tenttivastaukset tulee olla esseemuotoisia, mutta myös monivalintoja ja käsitteiden määrittelyjä vaativia tehtäviä on nähty käytettävän tenteissä. Varsinaisia tenttiviikkoja ei kasvatustieteen opinnoissa ole, vaan tenttejä tehdään oman tahdin mukaan ympäri lukuvuoden.

Esseet ovat varmasti monelle tuttuja jo lukiosta. Se mikä erottaa yliopistoesseet lukioesseistä, on niiden tieteellisyys. Yliopistolla esseitä kirjoitellessa valitaan jokin kysymys/ongelma, jota tutkitaan kirjallisuuden ja omien näkemysten pohjalta. Esseet siis perustuvat kurssikirjoihin, joita on yhtä esseetä kohden yleensä minimissään 2. Esseissä tulee osata asiasisällön ohella perustella omat näkemyksensä ja hallita tieteellinen viittaustekniikka. Kanditason töissä yhden esseen pituus on n. 10 sivua.

Oppimispäiväkirjoja kirjoitetaan yleisimmin kursseilla, joissa on luentoja tms. kontaktiopetusta. Oppimispäiväkirjoissa on tarkoitus vapaamuotoisesti pohtia omaa oppimistaan luentojen ja tapaamisten pohjalta. Tarkoitus ei ole referoida luentojen tai tapaamisten sisältöä, vaan pohtia niitä ajatuksia ja sitä oppimista, joita tapaamiset ovat itsessä herättäneet.

Raporteissa nimenmukaisesti raportoidaan opettajalle kurssin aikana tehdystä työstä. Usein samalla myös pohditaan sitä, mitä kurssin aikana on tullut opittua, aivan kuten oppimispäiväkirjoissakin. Erikseen on sitten tutkimusraportit, joissa kerrotaan oman tutkimuksen tavoitteista, toteutuksesta ja lopputuloksista yksityiskohtaisesti tieteellisen tutkimuksenteon kriteerejä noudattaen. Tutkimusraportteja tehdään lähinnä oman kandin ja gradun parissa.


LUENNOT, DEMOT, LUKUPIIRIT JA SEMINAARIT

Myös kontaktiopetusta ja ryhmätyöskentelyä järjestetään kurssista riippuen seuraavissa muodoissa:

Luennot ovat yliopistolla yleisin kontaktiopetuksen muoto. Luennoilla kuunnellaan luennoitsijan pitämää esitystä ja tehdään sen pohjalta omia muistiinpanoja (jos jaksetaan :D). Luennot ovat useimmiten teoriapainotteisia. Kuulijoita voi olla kurssin koosta ja suosiosta riippuen mitä tahansa 20-400 väliltä  -mitä enemmän kuulijoita, sitä vähemmän vuorovaikutusta luennoitsijan ja kuulijoiden välillä. Läsnäolo luennoilla ei kuitenkaan ole pakollista.

Demot eli demonstraatiot ovat pienryhmiä, joissa käsitellään luentojen aiheita yhdessä opettajan johdolla. Pienryhmäopetuksessa käydään keskustelua ryhmäläisten kanssa, tehdään opettajan valmistelemia tehtäviä, pidetään esitelmiä jne. Demojen tarkoituksena on, että luennoilla opittuja teorioita päästään pohtimaan syvemmin ja käytännönläheisemmin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Demolaisia voi kurssista riippuen olla 10-30 ja niillä läsnäolo on pakollista.

Lukupiirit ovat opiskelijoista koostuvia pienryhmiä, joissa yhdessä perehdytään kurssin eri aihepiireihin lukemalla kurssikirjallisuutta ja käymällä sen pohjalta keskustelua. Lukupiireissä yleensä yksi ihminen tutustuu tiettyyn kurssin aihealueeseen ja esittelee/opettaa sen tiivistetysti muille ryhmäläisille. Tämän jälkeen ryhmässä keskustellaan aiheesta ja lopuksi kootaan raportti opettajalle ryhmätyöskentelyn kulusta. Ryhmäläisiä yhdessä lukupiirissä on yleensä 3-5. Läsnäolo lukupiirin tapaamisissa on ryhmätyöskentelyn vuoksi luonnollisesti pakollista.

Seminaarit ovat vähän kuin demojen ja lukupiirien välimuoto. Seminaareissa pohditaan kurssin aihealueita yhdessä kurssitovereiden ja opettajan kanssa. Työskentely on useimmiten tiivismuotoista (voi olla esim. parin päivän pituisia seminaareja) ja vaatii myös paljon itsenäistä valmistelua. Seminaareissa tehdään paljon ryhmätöitä esim. esitelmien, tiedonhankinnan ja keskustelun muodossa. Tarkoituksena on, että kurssiaiheisiin tutustutaan seminaarin aikana itsenäisesti, pienryhmissä ja koko ryhmän kesken. Seminaareissa on osallistujia kurssista riippuen n. 10-50 ja niissä läsnäolo on pakollista.

Erikseen on sitten vielä kielten tunnit, jotka vastaavat lukiossa järjestettävää kielten opetusta.

Seminaareja, demoja ja lukupiirejä (ts. niitä "läsnäolopakollisia tunteja") kertyy kasviksen opinnoissa kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin itsenäisesti tehtävää työtä. Kontaktiopetusta sisältävillä kursseilla on yleensä yksi luento/demo (per kurssi) per viikko, sivuaineissa luentoja saattaa olla useampiakin viikossa. Oma viikkolukujärjestys riippuu siis pitkälti siitä, kuinka paljon kursseja pyörii samanaikaisesti ja millaisia opetus-/opiskelumuotoja kursseilla on käytössä. Lukuvuoteen ehtii kertyä paljon myös sellaisia päiviä, jolloin opetusta ei ole ja jolloin kurssitöitä tehdään itsenäisesti oman aikataulun mukaan.

Kuva: thefertilebody.com