MIHIN YLIOPISTO-OPINNOISTA VALMISTUTAAN?

Kysymys, jonka kuulee useimmiten lukiolaisten tai muiden yliopistolle aikovien suusta on "Miksikä yliopisto-opinnoista valmistutaan?" Ajattelin että nyt viimeistään olisi korkea aika vastata tuohon kysymykseen......vastaukseni kuuluu: ei miksikään.

Totta on, että Lääkiksessä tai OKL:ssä opiskelevat useimmiten valmistuvat lääkäreiksi ja opettajiksi. Suurin osa yliopistokoulutuksista on kuitenkin niin kutsuttuja "generalistikoulutuksia", jolla tarkoitetaan sitä, etteivät kyseiset koulutukset valmista opiskelijoita suoraan mihinkään ammattiin. Koulutukset antavat tietoja, taitoja ja valmiuksia työskennellä monissa erilaisissa oman alan työtehtävissä. Sivuainevalinnoilla ja omalla erikoistumisella voi tietysti vaikuttaa siihen, millaisiin alan työtehtäviin haluaa suuntautua. Loppujen lopuksi kuitenkin kaikilla valmistuneilla on melko yhtäläiset mahdollisuudet työskennellä samoissa (moninaisissa) oman alansa tehtävissä. Tämä pätee niin kasvatustieteiden, yhteiskuntatieteiden, kauppatieteiden, luonnontieteiden, humanististen tieteiden, informaatiotieteiden kuin liikuntatieteidenkin koulutuksiin.

Jos lukion jälkeen halajaa itselleen suoraa ammattia, suosittelen hakeutumista jonkin ammattiopiston linjalle. Tämä siksi, etteivät myöskään ammattikorkeakoulut valmenna opiskelijoitaan varsinaisesti suoraan mihinkään ammattiin. Tradenomit ja restonomit mm. voivat työskennellä hyvin monenlaisissa kaupallisen, hotelli-, ravintola- ja turismialan työtehtävissä - jopa kilpailla samoista työpaikoista yliopistokoulutuksen saaneiden hakijoiden kanssa.

Joillekin AMKlaisille ja yliopistolaisille tämä epätietoisuus tulevista työtehtävistä voi olla ahdistavaa - toisille se on helpotus. Itse aikoinaan hakeuduin kasvatustieteen koulutukseen sillä perusteella, etten halunnut määritellä tulevia työtehtäviäni etukäteen. Halusin, että valmistuttuani minulla olisi mahdollisuudet työskennellä erilaisissa kasvatus- ja koulutusalan tehtävissä eri työorganisaatioissa, toimialoilla ja yhteiskuntasektoreilla.

Edelleenkään en osaa vastata usein kohtaamaani kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona?" Kohta neljän opintovuoden jälkeen osaan kuitenkin (jo!) luetella työtehtäviä, joista olen kiinnostunut ja joihin ensisijaisesti tähtään valmistuttuani. Eri asia sitten, päädynkö koskaan näihin työtehtäviin. Työmahdollisuudet ja luodut suhteet voivat suunnata työuraa aivan uusille vesille ja kiinnostuksen kohteetkin voivat vielä muuttua moneen kertaan matkan varrella. Koska koulutuksemme takaa laajan ja monipuolisen alan asiantuntemuksen sekä paljon valinnanmahdollisuuksia matkan varrella, en kuitenkaan ole peloissani, ettenkö tulisi löytämään itselleni sopivia ja mielenkiintoisia työhaasteita lukuisten valinnanmahdollisuuksien joukosta. Mikään ei myöskään estä jatkokouluttautumasta ja hankkimasta erikoisosaamista jostakin alan työhtehtävistä myöhemminkin - varsinkaan kun työtehtävien seuratessa tietoyhteiskunnan kehitystä täydennyskoulutusta tarvitaan tälläkin hetkellä kaikissa olemassa olevissa ammateissa.

Kasvatuksen ja koulutuksen yhteiskunnallisen arvostuksen noustessa entisestään, niin varhais- kuin aikuiskoulutuksenkin kysymyksiin tullaan tulevaisuudessa kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Alalla tullaan tarvitsemaan työntekijöitä, jotka ovat saaneet pohjakoulutuksensa vuosituhanteen vaihteessa ts. henkilöitä, jotka tunnustavat elinikäisen oppimisen tarpeen, osaavat luoda ja kehittää innovatiivisesti uusia kasvatus- ja koulutusratkaisuja ja jotka omaavat hyvät tietotekniset- ja tiimityöskentelytaidot. Suurten ikäluokkien eläköityessä alalle (kuin alalle) tarvitaan uutta verta, joka osaa kehittää nykyistä kasvatus- ja koulutuskenttää entistä enemmän tietoyhteiskuntaamme tukevaksi ja vanhentuneita käytäntöjä uudistaviksi. (HUOM! Uudistaviksi, ei uusintaviksi!). Juurikin kehitystä ja suunnittelua vaativiin työtehtäviin yliopistolaisilla on hyvät mahdollisuudet päästä - generalistikoulutukset kun eivät määrittele mitä ja miten suunnitellaan. Kohteet ja keinot päättää työntekijä itse (yhteistyössä muiden kollegoidensa kanssa).


                                         *          *          *          *          *

Jos siis suora ammatinvalinta kiinnostaa, kurkkaa ammattikoulujen ja -opistojen tarjoamat koulutuslinjat. Jos taas halajat laajempaan ja ei-niin ennaltamääriteltyyn koulutukseen ja ammattiin, selaile ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opetustarjontaa. Jos kaipaat enemmän kontaktiopetusta, käytännön harjoittelua ja "koulumaisuutta", suuntaa ammattikorkeaan. Jos taas olet kiinnostunut luomaan ja kehittämään uutta itse, uskot kyekeneväsi haastamaan itsesi kriittiseen, teoreettiseen ja itsenäiseen opiskeluun sekä olet kiinnostunut kasvatustieteen alasta, tule ihmeessä yliopistolle!

Okei, ehkä vähän mustavalkoinen ja puolueellinen kuva :D Suosittelen siis rohkeasti kyselemään ammattikorkeaa ja ammattiopistoja koskevista opinnoista tutuilta, jotka opiskelevat kyseisissä opinahjoissa. Itse on vaikea ottaa kantaa sellaiseen, josta ei juurikaan ole kokemusta. Enkä todellakaan sano, että yliopisto-opiskelu olisi kaikille aina yhtä ruusuilla tanssimista - itsenäisten töiden määrä ja omista opinnoista yksin vastuussa oleminen voi välillä ottaa astetta enemmänkin pannuun. Loppujen lopuksi kuitenkin loputon istumalihasten harjoittaminen ja aivosolujen pyörittely palkitaan! Viimeistään sitten siellä työelämässä.....ainakin toivon niin ;)

KASVATUSTIETEILIJÄN TYÖLLISTYMINEN

Tämä blogiteksti ei ihan ennättänyt enää viime vuoden puolelle, mutta kuten lupailin ohessa juttua kasvatustieteilijän työllistymismahdollisuuksista...


Kasvatustieteilijöiden työkentän voi pääpirteissään jakaa kolmeen osaan:


OPETUS JA KOULUTTAMINEN

Kasvatustieteistä valmistuneena voi luonnollisesti työskennellä opettamiseen ja kouluttamiseen liittyvissä työtehtävissä. Useimmiten opettajana/kouluttajana toimiminen vaatii pedagogista pätevyyttä. Omissa opinnoissamme aikuiskouluttajan pätevyyden voi hankkia hakemalla maisteriopintoihin integroituun APE-ohjelmaan, jossa aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot suoritetaan ikään kuin maisteriopintojen pitkänä sivuaineena. Aikuiskouluttajia työskentelee julkisella-, yksityisellä- ja kolmannella sektorilla mm. yritysten henkilöstökouluttajina, koulutusta tarjoavissa ulkopuolisissa yrityksissä, työväenopistoissa, muun vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ja korkeakouluissa.

Kuva: eofdreams.com

SUUNNITTELU JA HALLINTO

Uskaltaisin veikata, että suurin osa opiskelijoistamme päätyy suunnittelun ja hallinnon tehtäviin eri toimialoille ja sektoreille. Suunnittelun ja hallinnon tehtävät voivat sisältää työtehtäviä aika laidasta laitaan toimialasta, työorganisaatiosta ja tittelistä riippuen. Alan töitä voi tehdä mm. koulutussuunnittelijana, henkilöstökehittäjänä, henkilöstöpäällikkönä, henkilöstökonsulttina, projektipäällikkönä, koordinaattorina jne. Alla pari esimerkkiä:

Koulutussuunnittelijat suunnittelevat koulutuskokonaisuuksia joko
- omalle oppilaitokselle/työorganisaatiolleen (esim. työväenopistot ja korkeakoulut) tai
- tuottavat koulutuspaketteja ulkopuolisille henkilöille/työorganisaatioille
(esim. korkeakoulujen alaiset täydennyskoulutuskeskukset kuten EduCluster Finland ja JAMK tai yksityiset täydennyskoulutusta tarjoavat yritykset kuten TOKIA ja Markkinointi-Instituutti).

Koulutuksen suunnitteluun kuuluu opetettavien aihesisältöjen ja kouluttajien valitseminen, koulutuksen budjetointi ja rahoituksen hankkiminen, koulutusten markkinointi, koulutuksen aikatauluttaminen, koulutustilojen hankkiminen ja muista käytännön järjestelyistä huolehtiminen. Kouluttajan ja koulutussuunnittelijan työtehtävät voivat monesti myös olla päällekkäisiä, niin että kouluttaja huolehtii myös koulutuksensa suunnittelusta ja koulutuksen suunnittelija käytännön kouluttamisesta. Kasvatusta ja koulutusta suunnitellaan myös laajemmin valtakunnallisella (OPH ja OKM ) sekä kansainvälisellä tasolla (esim. EU, YK, UNICEF).

Henkilöstöhallinnon tehtävissä pureudutaan työorganisaation henkilöstöä eli työntekijöitä ja heidän työsuhteitaan koskeviin asioihin: työsopimuksiin, rekrytointiin, työaikaan, työtiloihin, työterveyteen, työhyvinvointiin jne. Työ on pitkälti monipuolista koordinointityötä, jossa työskennellään eri toimitahojen kuten esimiesten, alaisten ja työterveydenhuollon kanssa. Henkilöstöhallinnon tehtävänä on toimia yrityksen johdon tukena järjestellen työhyvinvointiin ja työsopimuksiin liittyviä asioita sekä auttaa tarvittaessa ratkomaan esimiesten ja alaisten välisiä erimielisyys- tai ongelmatilanteita.

Henkilöstöhallinnon tehtäviin voi kuulua myös henkilöstön kehittämiseen liittyviä tehtäviä, kuten henkilöstökoulutusten suunnittelua ja järjestämistä sekä kehitys- ja palkkakeskustelujen suunnittelua ja toteuttamista. Tarkoituksena on siis, että henkilöstön osaamista ja työhyvinvointia pyritään kehittämään yhteistyössä strategisen johdon kanssa työn tuottavuuden ja yritystoiminnan kannattavuuden lisäämiseksi. Työorganisaation koosta ja rakenteesta riippuu, kuinka paljon erilaisia työtehtäviä omaan työnkuvaan henkilöstöhallinnossa/-kehityksessä kuuluu. Alan tehtävissä työskenteleviä löytyy kaikista vähänkään isommista yrityksistä niin julkiselta-, yksityiseltä- kuin kolmanneltakin sektorilta.

Kuva: footage.shutterstock.com

TUTKIMUS

Yliopistolta saa valmiudet myös tutkimustyöhön. Omia tutkimustaitoja voi halutessaan vahvistaa yliopistolla lisensiaatin ja tohtorin jatko-opinnoissa. Tutkimusprojekteja on hyvin monenlaisia: lyhyitä/vuosien mittaisia, kyselyinä/haastatteluina/havainnointina toteutettuja, tilaustöinä tehtyjä/itse suunniteltuja ja eri tarpeisiin kuten koulutuksen kehittämiseen, lasten ja vanhempien hyvinvointiin, henkilöstön johtamiseen jne. suunnattuja. Tutkijana voi toimia mm. erilaisissa tutkimuslaitoksissa (esim. JY:n koulutuksen tutkimuslaitos), korkeakouluissa, konsultointiyrityksissä tai oman työorganisaation sisällä tehden pienimuotoisempia tutkimuksia.

Kuva: richardgjonesjr.com

Koulutuksen, suunnittelun, hallinnon ja tutkimuksen lisäksi kasvatustieteilijöitä työskentelee myös työn ja opintojen ohjaukseen liittyvissä tehtävissä, koulutuksen kansainvälisyyttä koskevissa tehtävissä ja muissa erinäisissä kasvatus- ja koulutusalan asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä.