MILLAISELLE OPPIJALLE KASVATUSTIETEEN OPINNOT SOVELTUVAT?

WARNING!
Aivan aluksi haluan huomauttaa, että ao. teksti pohjautuu täysin omiin ja lähimpien opiskelutovereideni kokemuksiin kasvatustieteiden opiskelusta. Koska jokaisen oppimiskokemukset ovat yksilöllisiä, ei tästä blogitekstistä pidä ottaa mitään valmista ohjenuoraa itselleen. Toivon kuitenkin, että tämä kirjoitus antaisi jonkinlaista os.viittaa teille siitä, millaista opiskelu yliopistossa ja kasvatustieteen koulutuksessa muutamalle meistä on.... joten millaiselle oppijalle kasvatustieteen opinnot mielestäni soveltuvat?

-------------------------------------------------------------------------

KASVATUSTIETEILIJÄ ON:
a) kiinnostunut kasvatus- ja koulutusalasta
b) tunnollinen ja vastuuntuntoinen
c) kykenee/haluaa opiskella itsenäisesti
d) haluaa oppia asioista syvällisesti ja laajasti
e) kriittinen ja reflektiivinen

(HUOM! kaikkia näitä ei tarvitse osata vielä opintojen alussa! voin vakuuttaa, että kaikkia taitoja pääsee ja joutuu harjoittelemaan vielä useaan otteeseen opintojen aikana ;) )

Kasvatustieteen alalla pitää luonnollisesti olla kiinnostunut kasvatuksesta ja koulutuksesta, mutta kiinnostusta on hyvä olla laajemmin ja monipuolisemmin myös muita aloja kohtaan. Koska tarkastelu on enemmän yhteiskunnallista kuin pedagogista (ilman pedagogiikan opintoja), on hyvä osata pohtia asioita eri näkökulmista ja yhdistellä oppimaansa eri tieteenaloilta/oppiaineista. Laaja-alainen ja syvällinen oppiminen tarkoittaa tässä myös sitä, että opeteltavia asioita haluaa todella oppia ymmärtämään ja soveltamaan, eikä muistamaan pelkästään ulkoa. Kun jokaiseen tenttiin on jo yksistään 2-4 kirjaa luettavana, ei ulkoa muistaminen ole edes mahdollista - ainakaan ilman että pää prakaa! Pääsykokeisiin valmistautuminen sanasta sanaan onkin sitten aivan eri asia ;)

Eräs haastattelemani vuosikurssilainen totesi viime keväänä, että "itse näissä opinnoissa synnytetään omaa oppimista tän oman ajatustyön kautta". Kuulostaa ehkä hassulta, mutta osuu oikeastaan naulan kantaan! Kasvatustieteissä (ja yliopisto-opinnoissa yleensäkin) oppimisen päämääränä on oivaltaa asioita itse

• luetun (tenttikirjat, tutkimukset, lehtiartikkelit),
• puhutun (luennot, ryhmäkeskustelut, pienopetus) ja
• kirjoitetun (esseet, oppimispäiväkirjat, raportit)

pohjalta ja rakentaa niistä omia moniulotteisia näkemyksiä. Tarkoitus ei siis ole, että joku seisoo luokan edessä kertomassa kysymyksiin oikeat vastaukset. Tästä syystä yliopisto-opiskelu vaatii myös kriittisyyttä annettua tietoa kohtaan ja kykyä perustella omia näkemyksiä.

Koska suurin osa yllä mainitusta ajatustyöstä tehdään itsenäisesti (vaikkakin opetuksesta ja ryhmäkeskusteluista voi saada siihen virikkeitä), opiskelu vaatii opiskelijalta itsenäistä otetta. Itsenäisellä otteella tarkoitetaan mm. sitä, että kykenee opiskelemaan pääsääntöisesti yksin, on itse vastuussa omasta oppimisestaan ja opintojen etenemisestä, osaa arvioida omaa oppimistaan ja tämän kautta myös ohjata oppimistaan haluttuun suuntaan. Koska oikeita vastauksia ja lopullisia totuuksia ei juurikaan ole, kukaan opettajista ei myöskään voi osoittaa sormella niitä asioita, jotka sinun tulisi vielä oppia. Siksi tarvitaan reflektiivisyyttä ja itseohjautuvuutta.

Reflektiivisyyteen liittyy myös se, että tiedostaa omat mielenkiinnonkohteet ja osaa ohjata oppimistaan tehokkasti niitä kohti. Koska ala on laaja ja "moniammatillinen", ei kaikesta millään voi oppia kaikkea! Selvittämällä omat mielenkiinnonkohteet ja sivuainemahdollisuudet, pääsee opiskelemaan juuri sitä mikä itseä eniten kiinnostaa. Samalla tulee kartuttaneeksi myös omaa erikois- ja ammatillista osaamista, joista on varmasti hyötyä myös työmarkkinoilla :)

OPETUS JA OPISKELU YLIOPISTOSSA

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että kurssisuorituksen saaminen ja opintopisteiden kartuttaminen omaan opintorekisteriin vaatii sitä, että tekee kaikki kurssilla vaadittavat tehtävät aikataulussa ja on paikalla niissä tapaamisissa, joissa läsnäolo on pakollista. Mitä nämä kurssilla vaadittavat tehtävät sitten ovat? Entä mitä tarkoittaa läsnäolopakolliset tunnit?


TENTIT, ESSEET, OPPIMISPÄIVÄKIRJAT JA RAPORTIT

Suurin osa kasvatustieteen opinnoista painottuu itsenäiseen työskentelyyn, jolla tarkoitetaan opiskelijan omalla ajalla tapahtuvaa opiskelua. Itsenäisistä opiskelumenetelmistä yleisimpiä ovat kirjatentteihin valmistautumiset ja esseiden kirjoittelut. Näitä riittää opinnoissamme....PALJON! Kirjatenttejä kertyy eniten sivuaineopinnoissa, kun taas pääaineopinnoissa monet kurssisuoritustavat saa valita itse (esim. osallistuuko opetukseen ja siellä teetettäviin tehtäviin, suorittaako kurssin kirjatenttinä, esseenä, lukupiirinä jne.)

Kirjatentit ovat vastaavia kuin koulukokeet - niihin luetaan tietty tenttialue ja vastataan tenttitilaisuudessa opettajan valmistelemiin kysymyksiin. Useimmiten tenttivastaukset tulee olla esseemuotoisia, mutta myös monivalintoja ja käsitteiden määrittelyjä vaativia tehtäviä on nähty käytettävän tenteissä. Varsinaisia tenttiviikkoja ei kasvatustieteen opinnoissa ole, vaan tenttejä tehdään oman tahdin mukaan ympäri lukuvuoden.

Esseet ovat varmasti monelle tuttuja jo lukiosta. Se mikä erottaa yliopistoesseet lukioesseistä, on niiden tieteellisyys. Yliopistolla esseitä kirjoitellessa valitaan jokin kysymys/ongelma, jota tutkitaan kirjallisuuden ja omien näkemysten pohjalta. Esseet siis perustuvat kurssikirjoihin, joita on yhtä esseetä kohden yleensä minimissään 2. Esseissä tulee osata asiasisällön ohella perustella omat näkemyksensä ja hallita tieteellinen viittaustekniikka. Kanditason töissä yhden esseen pituus on n. 10 sivua.

Oppimispäiväkirjoja kirjoitetaan yleisimmin kursseilla, joissa on luentoja tms. kontaktiopetusta. Oppimispäiväkirjoissa on tarkoitus vapaamuotoisesti pohtia omaa oppimistaan luentojen ja tapaamisten pohjalta. Tarkoitus ei ole referoida luentojen tai tapaamisten sisältöä, vaan pohtia niitä ajatuksia ja sitä oppimista, joita tapaamiset ovat itsessä herättäneet.

Raporteissa nimenmukaisesti raportoidaan opettajalle kurssin aikana tehdystä työstä. Usein samalla myös pohditaan sitä, mitä kurssin aikana on tullut opittua, aivan kuten oppimispäiväkirjoissakin. Erikseen on sitten tutkimusraportit, joissa kerrotaan oman tutkimuksen tavoitteista, toteutuksesta ja lopputuloksista yksityiskohtaisesti tieteellisen tutkimuksenteon kriteerejä noudattaen. Tutkimusraportteja tehdään lähinnä oman kandin ja gradun parissa.


LUENNOT, DEMOT, LUKUPIIRIT JA SEMINAARIT

Myös kontaktiopetusta ja ryhmätyöskentelyä järjestetään kurssista riippuen seuraavissa muodoissa:

Luennot ovat yliopistolla yleisin kontaktiopetuksen muoto. Luennoilla kuunnellaan luennoitsijan pitämää esitystä ja tehdään sen pohjalta omia muistiinpanoja (jos jaksetaan :D). Luennot ovat useimmiten teoriapainotteisia. Kuulijoita voi olla kurssin koosta ja suosiosta riippuen mitä tahansa 20-400 väliltä  -mitä enemmän kuulijoita, sitä vähemmän vuorovaikutusta luennoitsijan ja kuulijoiden välillä. Läsnäolo luennoilla ei kuitenkaan ole pakollista.

Demot eli demonstraatiot ovat pienryhmiä, joissa käsitellään luentojen aiheita yhdessä opettajan johdolla. Pienryhmäopetuksessa käydään keskustelua ryhmäläisten kanssa, tehdään opettajan valmistelemia tehtäviä, pidetään esitelmiä jne. Demojen tarkoituksena on, että luennoilla opittuja teorioita päästään pohtimaan syvemmin ja käytännönläheisemmin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Demolaisia voi kurssista riippuen olla 10-30 ja niillä läsnäolo on pakollista.

Lukupiirit ovat opiskelijoista koostuvia pienryhmiä, joissa yhdessä perehdytään kurssin eri aihepiireihin lukemalla kurssikirjallisuutta ja käymällä sen pohjalta keskustelua. Lukupiireissä yleensä yksi ihminen tutustuu tiettyyn kurssin aihealueeseen ja esittelee/opettaa sen tiivistetysti muille ryhmäläisille. Tämän jälkeen ryhmässä keskustellaan aiheesta ja lopuksi kootaan raportti opettajalle ryhmätyöskentelyn kulusta. Ryhmäläisiä yhdessä lukupiirissä on yleensä 3-5. Läsnäolo lukupiirin tapaamisissa on ryhmätyöskentelyn vuoksi luonnollisesti pakollista.

Seminaarit ovat vähän kuin demojen ja lukupiirien välimuoto. Seminaareissa pohditaan kurssin aihealueita yhdessä kurssitovereiden ja opettajan kanssa. Työskentely on useimmiten tiivismuotoista (voi olla esim. parin päivän pituisia seminaareja) ja vaatii myös paljon itsenäistä valmistelua. Seminaareissa tehdään paljon ryhmätöitä esim. esitelmien, tiedonhankinnan ja keskustelun muodossa. Tarkoituksena on, että kurssiaiheisiin tutustutaan seminaarin aikana itsenäisesti, pienryhmissä ja koko ryhmän kesken. Seminaareissa on osallistujia kurssista riippuen n. 10-50 ja niissä läsnäolo on pakollista.

Erikseen on sitten vielä kielten tunnit, jotka vastaavat lukiossa järjestettävää kielten opetusta.

Seminaareja, demoja ja lukupiirejä (ts. niitä "läsnäolopakollisia tunteja") kertyy kasviksen opinnoissa kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin itsenäisesti tehtävää työtä. Kontaktiopetusta sisältävillä kursseilla on yleensä yksi luento/demo (per kurssi) per viikko, sivuaineissa luentoja saattaa olla useampiakin viikossa. Oma viikkolukujärjestys riippuu siis pitkälti siitä, kuinka paljon kursseja pyörii samanaikaisesti ja millaisia opetus-/opiskelumuotoja kursseilla on käytössä. Lukuvuoteen ehtii kertyä paljon myös sellaisia päiviä, jolloin opetusta ei ole ja jolloin kurssitöitä tehdään itsenäisesti oman aikataulun mukaan.

Kuva: thefertilebody.com